Siirry pääsisältöön

Tammikuisia miniarvioita

Māra Zālīte: Viisi sormea (2013)

Māra Zālīten autofiktiivinen romaani Viisi sormea kertoo latvialaisperheestä, joka pääsee palaamaan kotimaahansa vietettyään vuosikausia neuvostoliittolaisella työleirillä. 

Viidessä sormessa kiinnostavinta on kertojavalinta: tarina kerrotaan 5-vuotiaan lapsen, Lauran, näkökulmasta. Kertojana Laura on tarkkanäköinen joskin paikoin epäluotettava: hän ei pysty ymmärtämään kaikkea, mitä aikuiset yhteiskunnallisesta tilanteesta puhuvat, ja toisaalta kuvittelee sellaista, mitä aikuiset eivät pysty näkemään. 

Zālīte onnistuu tyylillään tavoittamaan lapsenomaisuuden ja -kielisyyden, mutta jatkuva toisto ja kolmannen persoonan käyttäminen eivät olleet täysin omaan makuuni. Huutomerkkejäkin käytetään säästelemättä - lapsen tunnesävyt tulevat esiin mutta kaipasivat ehkä kuitenkin vielä hieman hiontaa. Suomennoksen osalta kiinnostava yksityiskohta on, että monet eläinten- ja paikannimistä on kotoutettu suomenkielisiksi. Näin lukijalle välittyvät myös ne merkitykset, joita kirjailija on merkinnyt nimistöön. Toisaalta käännösstrategia on aikuisten romaaneissa jopa hieman harvinainen, ja jäinkin miettimään esimerkiksi sitä, mikä on alkuperäistekstissä vastine käännöksen varsin suomalaiselle Näkille. 

Helmet-haaste 2020: kohta 22 - kirjassa on epäluotettava kertoja


Kahlil Gibran: Särkyneet siivet


Särkyneet siivet on libanonilaisen Kahlil Gibranin v. 1912 kirjoittama pienoisromaani, joka käsittelee ensirakkauden voimaa. Kirjan kertoja tutustuu Selmaan, kauniiseen naiseen, ja rakastuu tähän. Selma kuitenkin luvataan vaimoksi piispan veljenpojalle, ja näin nuorten rakkaus on tuomittu jo alusta asti. 

Teoksen kieli on voimakkaan runollista: vertauksia ja kielikuvia on paljon, ja kieli on voimakkaasti latautunutta. Kielikuvat toiminevat omassa aika- ja kielikontekstissaan paremmin kuin 2020-luvun Suomessa, jossa osa rakkaudenylistyksistä tuntuu aikojen saatossa kuluneilta. Varsinkin teoksen loppu on yhteiskunnallisesti kantaaottava ja siten kiinnostavinta - Gibran käsittelee osin myös naisen asemaa avioliitossa.

Kirja on julkaistu alun perin vuonna 1912, joten se sopii mainiosti Helmet-haasteen 1. kohtaan.

Riika Ruottinen: Porno sijainen

Tämä sarjakuvakokoelma ei varsinaisesti ole teos, joka piristäisi, jos on syksyllä uupunut opehommissa. Ennemminkin meinasi iskeä epätoivo siitä, miksi on tälle alalle lähtenyt. Ruottisen kuvaamat tilanteet ovat määräaikaiselle opettajalle todella tuttuja: vaihtelevat opetustilat, sisäilmaongelmat, määräaikaisen tai tuntiopettajan huonommat työsuhde-edut, kiukuttelevat oppilaat, kollegat, jotka eivät vaivaudu tutustumaan sijaisiin. Opetyössä voi kohdata seksismiä, kollegat ovat juuttuneet vanhoihin työtapoihinsa, eikä kukaan tunnu muistavan työn hyviä puolia. Ruottinen kuvaakin hyvin, että onnistuminen tai ilonaihe on aina niin yllättäen väliin tunkeva valon himerrys. Tältä minustakin on monesti tuntunut: motivoivia kokemuksia on vähemmän kuin rasittavia, mutta aina ne ilahduttavat. Tämä toki kertoo rasittuneesta mielestä, ja siksi onkin tärkeää saada välillä työstään taukoa - opetyö on ihan oikeasti raskasta ja ala määräaikaisuuksineen nuorelle opettajalle vaikeaa. Näin uupuneena ja uupumusta vastaan taistelevana olisin kaivannut vielä vähän valonpilkahduksia - opearki ei kuitenkaan ole pelkästään kamalaakaan. Paljon on kyse sattumasta: siitä, millaiseen työyhteisöön ja miten terveeseen kouluun pääsee töihin. Oma asenne ei paljon auta silloin, kun työt ovat satunnaisia sijaisuuksia, osa-aikaisia työtehtäviä ja opiskelijat ihan oikeasti vaikeita. Opekollegoille suosittelen tätä kirjaa reflektioksi - mutta älkää lukeko kesälomalla, ettei tule paha mieli!

Kirjassa saunotaan, joten teos sopii Helmet-haasteen kohtaan 46, Kirjassa on sauna.

Tiitu Takalo: Kehä

16-vuotias Julia kamppailee paitsi nyrkkeilykehässä myös omassa elämässään. Suhde äitiin on etäinen: äiti kontrolloi lastaan liikaa. Suhde poikaystävä Eetun kanssa ei sekään oikein suju. Kun Julia tapaa nyrkkeilyharjoituksissa Alexandran, syntyy uusi ystävyys ja jotain enemmänkin. Takalon piirustusjälki on kaunista, kulmikasta ja hahmojen ilmeitä ja tunnetiloja korostavaa. Kehä käsittelee seksuaalista suuntautumista, oman identiteetin löytymistä ja seksuaalivähemmistöjen asemaa.

Helmet-haaste kohta 14: Urheiluun liittyvä kirja

Kommentit