perjantai 7. elokuuta 2015

Faïza Guène: Hällä väliä huomisella

Faïza Guène: Hällä väliä huomisella
Like 2005 (2004)
Suom. Reita Lounatvuori
164 s.
Pisteitä: 3/4
Tunnelma: No siis kyl!!! Vähän teini.




Vanhemmat puolestaan on tainneet suunnitella paluuta koko Ranskassa-oloaikansa. Siitä päivästä lähtien, kun ne teki sen virheen että eksyivät tähän hemmetin maahan, jonka piti muuttua niiden omaksi.
             Jotkut haaveilee kotimaahan paluusta koko ikänsä. Mutta monet palaa sinne vasta arkussa, lentorahtina kuin vientituote. Pääseehän ne joo maahan takaisin ,mutta ei ne ehkä ajatelleet sitä niin konkreettisesti…
             On tietysti niitäkin, jotka onnistuu palaamaan. Niin kuin nyt se, joka ennen leikki meillä isää. Se tosin lähti ilman matkatavaroita.
Ajankohtainen kuvaus ranskalais-marokkolaisen tytön nuoruudesta, arjesta, ennakkoluuloista.

Nuoruus: Hällä väliä huomisella henkii nuoruutta. Romaani on kirjoitettu osittaisella puhekielellä, lauserakenteet ja pikapuhemuodot tavoittelevat nuoren kertojan aitoa ääntä. Valinta on sinänsä onnistunut, että se tuo mieleen tietynlaisen nuoren: vähän flegmaattisen, vähän kapinoivan, vähän naiivin, vähän maailmasta huolestuneen. Puhekieli korostaa paitsi kertojan nuoruutta myös hänen ranskalaisuuttaan: sujuva kielitaito ja kielen rekisterien hallinta kertoo Dorian ranskalaisuudesta. Monikulttuurisesta arjestaan huolimatta hän on ennen kaikkea ranskalainen. Yhteiskunta ei sitä tietenkään ymmärrä. Romaanissa liikutaan nuorille tärkeiden asioiden parissa: puhutaan perheestä, ikätoverien osoittamasta hyväksynnästä tai sen puutteesta, koulusta, rakkaudesta. 

Raakuus:  Guéne on kirjoittanut esikoisteoksensa 19-vuotiaana. Vaikka nuoruus epäilemättä näkyy teoksessa aitoutena ja positiivisina asioina, se näyttäytyy myös raakuutena, keskeneräisyytenä. Hämmästyin hieman, että teos löytyi kirjaston aikuistenosastolta: minulle tämä oli selvästi nuortenromaani, vaikka valottaa maahanmuuttajataustaisten arkea tietenkin myös vanhemmille lukijoille. Vaikka Hällä väliä huomisella jättää pohtimaan maahanmuuttajanuorten asemaa ja valtaväestön ennakkoluuloja, romaani sortuu samaan kuin niin kovin moni muukin nuortenkirja: se on liian konkreettinen. Lukija pääsee tulkitsemaan ennakkoluulojen ja stereotypioiden merkitystä ja taustoja, mutta muuten kirja etenee vauhdilla tapahtumasta toiseen. Puhekielimäisyys korostaa romaanin nopeatempoisuutta, eikä Dorian kehittymiselle ja kasvamiselle jää minusta tarpeeksi aikaa. Perheen hajoamistakaan ei ehditä käsittelemään tarpeeksi, olisin halunnut tietää lisää. On myös myönnettävä, että lukijana en ole puhekielen ystävä, vaan koen sen käyttämisen useimmiten teennäisenä. Se tavoittelee jotakin, mihin se kirjoitettuna ei oikeastaan pysty. Samaten minua harmittaa kirjan lattea kansi: se ei houkuttele nuoria lukemaan.

Ennakkoluuloisuus: Guénen romaanin parasta antia on se, miten se esittelee maahanmuuttajaperheen arkea. Valtaväestön ennakkoluulot näkyvät kaikkialla: rehtori ei suostu ymmärtämään, että Doria ei syö ramadanin aikana, sosiaalityöntekijä on jäämässä äitiyslomalle mutta odottaa jo paluutaan perheen pariin vuoden kuluttua (pitäen itsestäänselvänä, ettei perhe selviä ahdingostaan), toiset nuoret nauravat Dorian kirpparivaatteille. Guéne esittää lyhyessä romaanissaan monenlaisia kohtaloita: toiset perheet palaavat kotimaahansa, toiset ovat pakotettja jäämään; on tyttöjä, joita vahditaan, on tyttöjä, jotka selviytyvät. Pojatkaan eivät elä synnittä vaan sortuvat rikollisuuteen, mutta on niitäkin, jotka ovat kunnollisia, eivät lyö, ovat viisaita, hyvätapaisia. Erityisen kiinnostavaa on seurata Dorian ja tämän äidin suhdetta, sitä, miten Doria selvästi iloitsee äitinsä kotoutumisesta ja uudesta noususta. Aiheeltaan Hällä väliä huomisella on erittäin ajankohtainen mutta ajaa asiaansa positiivisella, humoristisella otteella.

2 kommenttia:

  1. Puhekieli tökkii minullakin, siitä harvoin saadaan luonnollisen oloista ja jotenkin sen lukeminen vaatii minulta enemmän keskittymistä kuin kiejakieli. Tämä kirja vaikuttaa silti kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, harvoin se kuulostaa todelliselta. Toki siinä on kirjoitettuna myös oma välinpitämätön sävynsä, ja tässä romaanissa tietty naiivius toki toimi. Kannattaa kokeilla, miltä Hällä väliä huomisella maistuu.

      Poista