lauantai 10. lokakuuta 2015

Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen

Siiri Enoranta:  Nukkuu lapsi viallinen
Robustos 2010
165 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Voih. Haikea, lohdullinen.

 "Sonia näki enkelin silmillä tuhannet lapsenkasvot, kaikki siristelivät silmiään loisteessa, kaikki olivat hämillään ja kaikkia pelotti. He kaikki näkivät Arhabean ja olivat haltioissaan. Sata, tuhat, miljoona kertaa enkeli oli nähnyt riemun lasten kasvoilla viimeisen portin avautuessa. Sata tuhatta miljoona kertaa se oli toivonut olevansa lapsen tilalla. Vaihdetaan paikkoja, vain tämän kerran, vain hetkeksi. Mutta hetkisiä ei enkelille ollut olemassa, ainoastaan loputtomuutta."
Nuori tyttö sairastuu tuberkuloosiin, lähestyy kuolemaa, pääsee näkemään, mikä edessä odottaa.

Teema: Enorannan Nukkuu lapsi viallinen on jollakin tavalla omanlaatuinen kirja. Se kuiskuttaa lukijalleen aiheesta, josta yleensä ei tahdota hiiskua: puhutaan sairastumisesta ja lapsen kuolemasta. Romaani on surullinen mutta myös lohdullinen ja toiveikas. Se on jonkinlainen nykypäivän Veljeni Leijonamieli: lohduttava kuvaus siitä, mitä kuolema, suru ja pelko tarkoittavat.

Rakenne: Pidin romaanista. Ihastuin erityisesti sen ensimmäiseen osaan, siihen, miten Enoranta kuvaa Sonian elämää, sairastumista. Aikuislukijan näkökulmasta erityisen kiinnostavaksi muodostui perhesuhteiden sivujuonne, se, millaisia treagedioita ja draamoja rivien välistä tuntui paljastuvan. Hahmoista erityisen herttaiselta tuntui isoveli Topias, hänen lämmin suhteensa pikkusisareen. Ihan yhtä paljon en lämmennyt romaanin enkeliteemalle ja -symboliikalle. En päässyt mukaan tuohon kuoleman pohdiskeluun ja romantisointiin, niin tärkeänä kuin sitä pidänkin, että lapsia rauhoitellaan pelottavien asioiden edessä.

Kieli: Enorannan kirjassa erityisen viehättävää on sen runollisuus. Nukkuu lapsi viallinen osoittaa, ettei nuoremmille tarkoitetun kirjan tarvitse olla kieleltään karsittua subjekti-predikaatti-objekti + päälause-sivulause -tekstiä. Kielellä voi leikkiä, lauseet saavat olla vajaita, konjunktioita ei aina tarvita. Enoranta käyttää rikasta, runsasta sanastoa, mikä on erityisen kiitettävää: nuoremmat lukijat tarvitsevat haasteen ja mahdollisuuden sanavarastonsa kasvattamiseen.

Runsaus:  Kielellä pelaamisessa on toki vaaransa. Kauniista kielestä huolimatta Enorannan romaania vaivaa pienoinen runsaus: kieltä, kuvailua ja kaunista on niin paljon, että loppua kohti ne alkavat menettää arvoaan ja merkitystään. Runollinen, paljon kielikuvia käyttävä teksti voi olla paikka paikoin hankalalukuista, varsinkin pienille lukijoille tai kuulijoille. Nukkuu lapsi viallinen sopii kyllä monenikäiselle mutta vaatii lukijaltaan kehittynyttä lukutaitoa. 

Enorannan romaanista on muillekin tullut mieleen Lindgrenin kirjat. Koko lailla kirjallisesti -blogin Jenni muistelee Marikkia ja Vinttikamarissa pohditaan samankaltaisuutta Veljeni Leijonamieleen. Notkopeikko ei itseni tavoin lämmennyt symboliikalle ja kirjan fantasiaosuudelle, ja Sara kiinnitti hieman valjussa lukukokemuksessa huomiota päähenkilön epärealistiseen nimivalintaan. Marjis ihastui kirjaan. Koska kirjassa kerrotaan paitsi ihmisistä myös enkeleistä, Nukkuu lapsi viallinen asettuu kirjavuoden lukuhaasteeseen kohtaan 5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti