tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 parhaat

Ensimmäiseen blogivuoteeni on mahtunut huima määrä kirjoja ja lukuelämyksiä. Opin lukemaan tuoretta kirjallisuutta ja jatkoin vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Olen poiminut matkan varrelta muutaman minulle erityisen tärkeän kirjan. Näihin kaikkiin liittyy paljon tunteita, ajatuksia ja muistoja.

Petri Tamminen: Meriromaani

Lukuvuoteni kohokohta! Petri Tammisen Meriromaani on tiivis, toteava ja tosi. Se on toteamus elämän arvokkuudesta ja vastoinkäymisten kohtaamisesta. Ihastuin romaaniin niin paljon, että hankin sen vastikään omaan kirjahyllyyni. Aion lukea sen ensi vuoden puolella uudestaan. Suosittelen lahjaksi, pohdittavaksi ja analysoitavaksi.

 Kirsti Kuronen: Paha puuska
 Meriromaanin lisäksi ostin Pahan puuskan. Se oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. Postaukseni yhteydessä pohdin, miksi nuorilla on niin paha olla ja miksi emme huomaa sitä. Toukokuun alussa pohdin aihetta yleisesti; nyt syksyllä Kurosen teoksen teemat tulivat liian konkreettisella tavalla todeksi. Ei voi kuin ihmetellä ja olla sanaton. Lukekaa ja pohtikaa tätä, koska Kuronen kirjoittaa todellisista asioista.  Miksi 13-vuotias voi upota pahaan puuskaan?

Lisa Genova: Edelleen Alice

Parhaat kirjat liittyvät lukijan omaan tunne-, kokemus- ja muistomaailmaan. Tämä kirja oli minulle vahvasti sellainen: mummoni sairasti Alzheimeria. En kiitä Genovaa niinkään kielellisestä sujuvuudesta kuin lohdullisesta, toivoa antavasta tarinasta. Tarina on kipeä ja sydäntäraastava, mutta se muistuttaa ihmisen oikeudesta tulla kohdelluksi ihmisenä. Edelleen Alice näyttää herättäneen minussa valtavasti ajatuksia: postaus on pidempi kuin muistinkaan.


Tästä Finlandia-ehdokkaasta kirjoitin itselleni pitkiä pätkiä muistiin. Ahavan kakkosteos on koskettava ja kaunis, ja sattumanvaraisuus on teemana kiinnostava ja tuore.

Paula Havaste: Tuulen vihat

 Tuulen vihat edustaa lukukokemusta, joka rikkoo lukijansa rajoja. Jo ennen blogikautta ihastuin Havasteen Kaksi rakkautta -teokseen, mutta Tuulen vihat opetti minut pitämään historiallisista kirjoista. Luin myöhemmin kesällä sarjan toisen osan, ja nyt ei voi kuin odotella seuraavaa. Havaste on yksi suosikkikirjailijoistani siksi, että hänen suomen kielensä on yksinkertaista, kaunista ja selkeää.

Jane Austen: Viisasteleva sydän 

Viisasteleva sydän on vuoden lukukokemusten listalla, koska sen muistelemisesta tulee hyvä mieli. Kuuntelin sen kesällä äänikirjana, väritin samalla ensimmäistä aikuisten värityskirjaani ja rentouduin. Joskus kirjoista tulee tärkeitä siksi, että ne liittyvät hienoihin hetkiin.


Jonesin romaani on esimerkki kirjasta, joka ihastuttaa tarinansa vuoksi. Kirjoitin kesäkuussa, että näin tarinan mielessäni hyvin visuaalisena. Nyt talvella mieleen palaa se, että henkilöhahmot tuntuivat vahvoilta, eläviltä. Heistä pidin.

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Tulvaniitty edustaa vuoden valikoimassani kirjallisuutta, joka avaa lukijan eteen toisen kulttuurin, toisen todellisuuden. Sellaisia kirjoja luin tänä vuonna paljonkin, mutta muistikirjaani olin merkinnyt Lahirin kirjan kohdalla pienen sydämen. Se kertoo ihanasta lukukokemuksesta, ja sitä Tulvaniitty oli. 

Laura Save: Paljain jaloin

Syksyn luetuista Paljain jaloin oli yksi koskettavimmista. Edelleen Alicen tavoin kirja oli samalla kertaa sekä lohduton että lohdullinen. Kirjailija kohtaloineen tekee romaanista entistä vaikuttavamman. Tämän lukemiseen kannattaa varata rauhaa ja nenäliinoja.

Ruta Sepetys: Harmaata valoa 

Loppuvuodesta lukemani Harmaata valoa ihastutti ja järkytti. Se oli kiinnostava lukukokemus siksi, ettei se ole perinteinen nuortenkirja: se menee pintaa syvemmälle, kertoo sota-ajasta ja pakkotyöstä, suhteellistaa nuoruuden ongelmia. Kirja oli helppolukuinen mutta samalla raskas. Aion suositella tätä omille oppilailleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti