sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Helttunen, Saure & Suominen: Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita

Helttunen, Saure & Suominen: Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita.
Avain 2015
264 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Aurinkoisen inspiroiva.
Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita on inspiroiva teos. Se avaa 23 suomalaisen kirjailijan ja runoilijan työkokemuksia, paljastaa heidän työrutiineitaan ja esittelee taidokkain valokuvin erilaisia työhuoneita. Selkeät, tiettyihin asioihin kohdennetut haastattelut tuovat joka kerta esiin rakkauden kirjoittamiseen ja usein myös lukemiseen. 

Mieltä ja maisemaa lukiessa huomaa, että kirjailijan työ on nimenomaan työtä. Vaikka osalle ammatti näyttäytyy kutsumuksensa, arkea rytmittävät kuitenkin rutiinit ja useimmilla myös järjestäytynyt työaika. Esimerkiksi Kaari Utrio ja Anja Snellman käyttävät taustoittamiseen todella, todella paljon aikaa - romaanit eivät synny harkitsematta. 

Minulle parhaan mielen tässä kirjassa toivat kirjailijoiden kirjahyllyt. Mikä määrä kirjoja! Kirjoitin Virpi Hämeen-Anttilan sitaatin itselleni ylös: "Kirjoilla vuoratut seinät ovat käsitykseni paratiisista". Harri István Mäki omisaa peräti 16 000 kirjaa! Olen aina rakastanut kirjahyllyjen ihailua, ja tämä kirja työhuonekuvineen sopii siihen mainiosti. Samalla voi tuntea huojennusta siitä, että omaa kirjahyllyä voi ihan rauhassa laajentaa - se ei mitenkään yllä kirjailijoiden mittapuulla kirjastohuoneeksi asti. 

Helttunen, Saure ja Suominen kuvaavat kirjailijan ammattia positiivisin sävyin. Minä inspiroiduin tästä teoksesta kovasti, hymyilin monta kertaa haastatelluille, jotka myönsivät pitävänsä vihkoa mukanaan ja kirjoittavansa havaintojaan muistiin. Äidinkielenopettajani kehotti minua joskus tekemään niin, ja muutamaan otteeseen olen kokeillutkin. Huomenna aion mennä vihko-ostoksille ja vallata sitten jonkin kivan paikan täältä uudesta kaupungistani. Eilen illalla ehdin jo käydä keskustelun siitä, onko pikkupojan lausahdus "en tahdo varpaanväliin hiekkaa" luova vai odotuksenmukainen.

Siitäkin kiitän Helttusta, Sauretta ja Suomista, ettei kirjassa retostella kirjailijoiden yksityiselämällä. Kuka paljastaa enemmän, kuka vähemmän, mutta teksteistä kuultaa läpi se, että haastattelut on kohdennettu kirjailijan työhön, työskentelytapoihin ja työhuoneisiin, ei siihen, mitä siviilielämässä tapahtuu. Tästä hyvänä osoituksena on se, että Johanna Venhon ja Seita Vuorelan yhteishaastattelu ei ala maininnalla Vuorelan traagisesta kuolemasta. Vasta tekstin lopussa todetaan, että Vuorela menehtyi vain kuukausi haastattelun jälkeen, vähän ennen Mieli ja maisema -teoksen julkaisua. Tämä tuntuu kovin traagiselta - varsinkin kun Vuorela kertoo, miten hänen lapsensa eivät tarvitse enää häntä niin paljon, että hän voi eri tavalla keskittyä työhönsä. Lukuseurani kanssa tulin kuitenkin pohtineeksi, miten hienoa on, että Vuorelan työtavat ja kirjailijuus on tällä tavalla tallennettu muistiin. 

Mieleen ja maisemaan on tutustuttu esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Sinisen linnan kirjasto, Leena Lumi ja Kirjojen kamari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti