lauantai 11. kesäkuuta 2016

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Elämässäni jylisee. Kevyt kesämyrsky riepottelee minua, riuhtoo juureni sieltä, minne olen asettunut, ja lennättää toisaalle. Muuton, muutoksen, pakkaamisen ja uuden odottamisen ohessa on tuntunut siltä, että kaipaan lukuhetkiltäni päiväunelmia. Haluan viipyillä tarinoissa, joissa kaikki sujuu mallikkaasti, joissa rakastutaan ja ollaan onnellisia. Olen parhaillaan viettämässä Veera Vaahtera -viikkoa ja lukemassa tämän Pauliina Vanhatalonakin tunnetun kirjailijan kolmatta chick lit -kirjaa.

Rakkautta, vahingossa kertoo Pihlasta, jonka poikaystävä on paennut Intiaan kuultuaan Pihlan raskaudesta. Pihlakin pakenee, pohjoiseen, kuten perisuomalainen tekee tarvitessaan miettimisaikaa. Romaani on höttöinen läpileikkaus eri sukupolvien naiseuteen ja äitiyteen, pienen kylän yhteisöllisyyteen ja, tietenkin, rakkauteen. Kuten Kevyesti kipsissä, myös tässä teoksessa keskeisintä on, kuka kylän miesehdokkaista sopiikaan Pihlalle parhaiten.

Kuten Kirsi huomauttaa, Vaahteran kirjaa lukiessa kannattaa unohtaa enimmät realiteetit ja niiden kritisointi. Chick litissä asiat käyvät kuten päiväunissa: juuri niin kuin pitääkin, ehkä vähän helpomminkin. Pihla vain muuttaa, jättää yhteydenpidon ystäviinsä kertaheitolla, kerää mustikoita valtavan vauvavatsansa kanssa. Miesasettelukin on chick litille tyypillistä, eikä lopetusta ole vaikea arvata. Suurin pettymys on ehkä siinä, miten Pihlan ja ex-mies Oton välit pikkuhiljaa asettuvat. Muista juonenkäänteistä en jaksanut niinkään nipottaa, mutta tämä kuitattiin suhteellisen vähällä. Entiset väistyvät, uusia tulee tilalle.

Vaahteran viihderomaanit ovat siitä kivoja, että ne on kirjoitettu tyylikkäästi, hyvällä kielellä. Niitä on helppo lukea, mutta ne eivät toista ainakaan joka käänteessä perinteistä chick lit -kliseistöä (mitä nyt otsikko tietysti jo paljastaa, millaisesta kirjasta on kyse). Rakkautta, vahingossa on juuri sellainen mitä kirjalta osaakin odottaa: se on rakkaustarina, kasvutarina ja helposti lähestyttävä.

Parin Vaahtera-romaanin jälkeen uusin Kevyesti kipsissä säilyy silti suosikkinani. Sen päähenkilö ei suostunut ihan karrikoituneempaan romantiikkakirjallisuuden kuvastoon, ja Vaahtera toi esille keskivertoa enemmän hahmon muutakin tunne-elämää.

Muualla muun muassa: Mari a, Anu, Jonna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti