torstai 9. kesäkuuta 2016

Kirjat, jotka haluan lukea uudestaan

Palasin kesän alun kunniaksi yhteen suosikkiteoksistani, Petri Tammisen Meriromaaniin. Tämä toteava, vakavamielisen hauska teos hurmasi minut noin vuosi sitten. Aiemmat ajatukseni löytyvät täältä. Toisellakin kerralla lukeminen ilahdutti: miten noin pieni romaani voikaan sisältää niin paljon symboleita ja kielikuvia! Meriromaani on ehdottomasti lohtukirjani.

Kovin usein edes suosikkeihin ei tule palattua. Blogiaikanani olen lukenut uudestaan ainakin Anna-sarjan kirjoja, Glattauerin rakkauskertomukset ja Muumilaakson marraskuun. Lapsuuskirjoista palasin Spiderwickin kronikoihin ja Marian pieneen aasiin. Olen hämmentynyt siitä, kuinka monta kirjaa olen lukenut uudestaan: ehkä blogi on houkutellut nostalgisoimaan ja toisaalta tuomaan esille ajatuksia itselle tärkeistä kirjoista.

Harvoin palaan edes suosikkeihini; sitähän aina pelkää, että sama ihana tunne ei palaakaan. Meriromaani vakuutti minut siitä, että lempikirjat ovat lempikirjoja syystä: ne ovat saaneet ja ne saavat ajattelemaan. Ei kirja samalta tunnu, muttei tarvinnekaan. Parhaista kirjoista saa uusia ajatuksia vielä sittenkin, kun teokset luulee osaavansa läpikotaisin.

Meriromaanin uudelleen lukeminen herätti pohtimaan, mitä muita kirjoja haluaisin lukea uudestaan. Päädyin tekemään lyhyen listan

  1. Kirsti Kuronen: Paha puuska. Tämä runoteos vakuutti minut koskettavuudellaan. Pitää ottaa kesällä uudelleen tulkittavaksi. Surullisen säväyksen teokselle antaa se, että kuulin viime vuonna erään nuoren pojan traagisesta kuolemasta. Tuntuu pahalta ajatella, että Kurosen kuvaama voi olla myös totta.
  2. Tanja Lintula: Huomenna rakastan vähemmän. Tämä on epäilemättä lukuvuoteni yksi suurimmista kokemuksistani. Tarina miehestä, jonka tyttöystävä tekee itsemurhan ja joka jumittuu kehnoon suhteeseen. Haluan kirjan omaan hyllyyni, mielellään heti.
  3. Susan Fletcher: Tummanhopeinen meri. Pidän Fletcherin runollisesta kielestä, ja ilahtuisin, jos hän julkaisisi lisää kiehtovia tarinoita.
  4. Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu. Tämä on jonkinlainen lohtukirjani, johon palaan aina silloin tällöin.
  5. Conny Palmqvist: Hej då, allihopa. Yksi harvoista kirjoista, joka on saanut minut itkemään. Äidin syöpätaistelu on raakaa ja liikuttavaa luettavaa.
  6. Markus Zusak: Kirjavaras. Omintakeinen kertojaratkaisu, kirjat, monipuolinen ja -vivahteinen tarina. Kertomakirjallisuutta parhaimmillaan.
  7. Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James. En tiedä miksi, mutta viime aikoina olen haikaillut tämän teoksen perään. Ehkä tämä tuo mieleeni blogin alkuaikojen hienoja lukukokemuksia, vaikkei suosikkilistalle koskaan päätynytkään. Myös Harold Fryn odottamaton toivioretki on mielessäni mukavana, hymyilyttävänä lukukokemuksena.
  8. Craig Thompson: Habibi. Paras sarjakuvaromaani, jonka olen lukenut. Koskettava, avartava, omaperäinen.
  9. Petri Tamminen: Meriromaani. Vielä toisen lukukerrankin jälkeen tuntuu, että tästä teoksesta en halua koskaan luopua. Meriromaani on lohtukirjani, ja minun tekisi mieli halata sitä.
Viime vuosien luettuja selatessani törmäsin myös muutamaan teokseen, joita en missään nimessä halua lukea uudestaan (sekä hyviin että huonoihin). Voi olla, että kirjoitan niistä vielä oman postauksensa. Millaisiin kirjoihin te palaatte uudestaan ja uudestaan? Mitkä teokset haluatte säilyttää kerran koetuissa?

4 kommenttia:

  1. Tammisen Meriromaani on lukematta, vaikka monesti pitänyt lukea. Nyt yritän painaa sen sen verran mieleeni, että tulisi lainattua kirjastosta kun sinne seuraavaksi menen :)

    Ja voi Fletcher <3 Tummanhopeinen meri on yksi ihanimpia kirjoja, joita olen koskaan lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meriromaani on kokeilun arvoinen - ja lyhyenä kirjana helppo selättää, vaikkei omaan makuun olisikaan. Ja niinpä, Fletcher on kyllä tarinankertojana huippu!

      Poista
  2. Luen hyvin vähän kirjoja uudestaan, mikä on ihan hölmöä! Miksei niistä omista suosikeista voisi nauttia uudemman tai vielä useammankin kerran? Sen lisäksi, että pelkään pilaavani muistoni ihanasta kirjasta (etenkin jos olen lukenut sen kauan kauan sitten), minulla on joku kummallinen kiire lukea vain uusia vielä lukemattomia kirjoja. Ihan tyhmää.

    Minä haluaisin lukea uudestaan ainakin Claudie Gallayn Tyrskyt. Se teki blogini alkuaikoina suuren vaikutuksen ja uskoisin sen tekevän niin yhä edelleen. Harry Potterit olen lukenut poikkeuksellisesti jopa kaksi kertaa (mikä ei tosiasiassa ole paljon, mutta minulle siis poikkeuksellista) ja uskon lukevani sarjan läpi vielä uudestaan ja uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta on ihana vain muistella sitä, miten ihanalta jokin kirja joskus tuntui. Ja uusia lukukokemuksia tekee kyllä mieli, joten niihin vanhoihin ei ole ihan helppo palata. Uudelleen lukeminen kyllä avaa teosta taas ihan eri tavalla. Tosiaan, Potterit! Olen minäkin niitä useampaan otteeseen lukenut, en koko sarjaa, mutta ainakin pari ensimmäistä. Olen joskus miettinyt, palaisinko vielä Tylypahkan maailmaan, löytäisinkö vielä viehätystä, mutta toistaiseksi olen jättänyt Potter-rivistön hyllyyn muistoksi.

      Poista