Siirry pääsisältöön

Anna-Maija Partanen: Sentimentaalinen seepra

Kirjastossa hihitytti. Alkusointua hyväkseen käyttävä Sentimentaalinen seepra kuulosti niin hauskalta runoteoksen nimeltä, että teos piti napata mukaan. Loihdin mieleeni tunteikkaan, vähän dramaattisen seepran, naurahdin, ja mietin, millaisia runoja Partanen on mahtanut kirjoittaa. 

Ennakko-odotukseni humoristisista, eläimellisistä ja kielellä leikkivistä runoista eivät tällä kertaa täyttyneet. Sentimentaalinen seepra on pikemminkin kokoelma suomalaiselle runoudelle tyypillisiä mietelmärunoja, joissa pohditaan elämää, rakkautta, kevättä ja syksyä. Kokoelmalle nimenkin antava sentimentaalisen seepran metafora ei avaudu lukijalle, ja jälkikäteen ajateltuna kokoelman nimi tuntuu valitun lähinnä houkuttelukeinoksi.

Runojen rytmittämisen Partanen kyllä osaa. Lyhyet säkeet rytmittyvät ajatusten tahtiin, ja viimeisen säkeet painottuvat usein. Partasen ilmaisu on paikoin varsin terävää, minkä osoittavat esimerkiksi sellaiset kielikuvat kuin viisarit kylpevät hitaasti ja (unen) lakaista/Unelmani/Uusiksi. Sen sijaan elämän käsikirjoittamattomuus ja unelmien takia uppoaminen tuntuvat jokseenkin voimattomilta ilmauksilta.

Kokonaisuutena Sentimentaalinen seepra on  hieman haparoiva: kun osastot puuttuvat, puuttuu myös ryhdikkyys ja runojen välinen sidosteisuus. Isojen alkukirjainten käyttö on paikka paikoin sekavaa ja häiritsee runojen visuaalista ilmettä - rauhallisesta tunnelmastaan huolimatta kokoelma kaipaa hieman rauhoittelua. Tietyt teemat toistuvat Partasen runoissa: rakkaus, toivo ja kaipaus kulkevat läpi koko teoksen. Runojen ajatuksissa on paljon tuttua, ja elämänmietteisiin on helppo samastua. 

Anna-Maija Partanen: Sentimentaalinen seepra
Mediapaino 2017, Suomi 100 runokirjaa -sarja
69 sivua
Pisteitä: 3/5

Kommentit

  1. Kiva että kirjoitit tästä kirjasta! Itse en ole lukenut sitä, mutta törmäsin runoihin viime syksynä keskellä Helsingin kirjamessujen hälinää, kun korviini alkoi äkkiä kantautua mielenkiintoisia säkeitä. Runoilijaporukalla oli messuilla pieni yhteisosasto, ja ohi kulkiessani lukuvuorossa sattui olemaan juuri Sentimentaalinen seepra. Pidin kuulemastani, mutta kirjaa selailtuani en kuitenkaan raaskinut sitä ostaa – taisin häiriintyä mm. juuri noista isoista alkukirjaimista.

    Kirja on sittemmin palannut mieleen pari kertaa, ja olen harmitellut, ettei sitä ole hankittu Tampereen kirjastoihin. Kuulostaa siltä, että teos olisi hyötynyt kustannustoimittamisesta (niin kuin varmasti moni muukin tuon Suomi 100 -sarjan kirjoista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että Partasen runot olisivat toimineet minullekin paremmin, jos olisin kuullut ne. Olet oikeassa siinä, että kustannustoimitus olisi voinut auttaa. Harmi, ettei teosta löydy Tampereelta - kenties kirjastoon voisi tehdä hankintapyynnön?

      Poista

Lähetä kommentti