Ai se meni jo?! Elokuun koonti

Ai mikä Blogistania? Ai mikä elokuu? Maailmani on kaaoksessa ja harrastukset unohtuneet. Tuntuu, että en ole ollut täällä blogimaailmassa vuosikausiin.

Täällä ollaan kuitenkin. Parin viikon takaisista uutisista olen edelleen hämmentynyt, mutta hei: aloitin työt jo. Vähintään lokakuun puoleenväliin, ehkä jouluun saakka. Ehkä kevääseen, mistä sen tietää? 

Viimeisen parin viikon aikana olen muun muassa matkustanut ulkomaille, etsinyt paniikissa verokorttia, saapunut takaisin kotiini viideksi päiväksi pakkaamaan, muuttamaan ja alivuokraamaan asuntoani, muuttanut täksi viikoksi vanhempieni luo, selannut kuumeisesti asuntoilmoituksia, löytänyt kaksion uudeksi väliaikaiskodiksi, valmistellut työtuntejani ihan silmittömästi (ja tietenkin suunnitelmat muuttuivat heti ensimmäisenä päivänä, kuten asiaan kuuluu)...Sähkösopimus ja kotivakuutus pitää hoitaa vielä kiireellisesti. Ei ihme, että blogille saati lukemiselle ei ole ollut aikaa. Tavallaan surettaa, että moni itselleni rakas asia on jäänyt vähemmälle, vaikkakin vain väliaikaisesti. Näin kaaosmaisena aikana huomaa, miten tärkeitä lepo, rentoutuminen ja harrastukset ovat.

Lukukuukautena elokuu oli kuitenkin loistava. Alkukuusta sain luetuksi paljon, yhteensä 9 kirjaa. Pariin viikkoon olen hädin tuskin kirjoihin koskenut, vaikka kesken on sellaisia ihanuuksia kuin He eivät tiedä mitä tekevät ja Kaikki se valo jota emme näe. Lukumaraton oli blogikuukauden huipennus, mutta tuolloin aloitettu Hakekaa kätilö! on sekin jäänyt muuttohässäkässä kesken. Ei se mitään.

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Andrei Makine: Vera
Richard Ford: Roihu
Faiza Guene: Hällä väliä huomisella 
Alice Munro: Liian paljon onnea 
Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty 
Petri Vartiainen: Isäasentoja
Rachel Joyce: Miss Queenie Hennesyn rakkauslaulu

On oikeastaan aika hurja tunne siirtyä opiskeluelämästä täyspainoiseen työelämään! Olen yrittänyt hokea itselleni, että kaikkea aikaa ei tarvitse työn pohtimiseen käyttää, mutta alku vaatii aina hurjasti. Toivoisin silti suovani itselleni joka ilta pienen lukuhetken - esimerkiksi ihan vain siksi, että juuri nyt tuntuu hurjan hauskalta kirjoittaa taas postausta. Ihanaa olla täällä!