torstai 18. helmikuuta 2016

Audrey Magee: Sopimus

Audrey Magee: Sopimus
Atena 2015 (2013)
Suom. Heli Naski
332 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Nääh. Odotin enemmän.
Helmikuu sujuu nihkeästi. Lukupinossa on vaikka mitä kiinnostavaa, mutta mikään ei etene. Lukemiseen ei jää riittävästi aikaa, kun elämässäni on sekä tylsempää (työkiireet) että ihanampaa (seurustelu) tekemistä. Muutamana viime päivänä olen yrittänyt järjestää itselleni rauhoittumisaikaa ja lueskellut keskeneräisiä opuksia uudella sohvallani (minulla on viimeinkin sohva, jihuu!).

Mageen Sopimuksen loppuun kahlaaminen oli minulle saavutus, ja olen tyytyväinen, että urakka on nyt takana.

Sopimus on vahvaan dialogiin perustuva romaani sodasta ja siitä, miten erillään elävät ihmiset sen kokevat.

Audrey Mageen Sopimus oli ennestään sillä tavalla tuttu, että olin bongannut kirjan muutaman otteeseen blogilistaltani. Sen kansikuva kiehtoi, mutta muuten en ollut perehtynyt romaaniin. Kansi on kaunis, ja ajattelin kirjan olevan jotenkin erityinen. Minulle tämä kirja oli kuitenkin pettymys.

Sopimus on romaani sopimuksesta, jossa Peter ja Katharina päätyvät naimisiin toisiaan tuntematta. Sota jatkuu, ja pari elää elämäänsä erillään. Vaikka romaani toisaalta on tiheää, tiivistunnelmaista dialogia, siinä on myös inhorealistisia piirteitä. Toisaalta sotaa kuvataan toiminnan ja etenemisen kautta, kauheita tapahtumia piilotellaan henkilöiden keskusteluihin, mutta loppua kohti kuvausten määrä kasvaa. Inhorealistisista kohtauksista en pitänyt, vaikka sotaa kuvaaviin romaaneissa julmuuskin tulee näyttää. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, ettei sanoja kusi ja paska voi käyttää kirjakielisessä kerronnassa kovinkaan uskottavasti.

Magee kirjoittaa vahvaa ja sujuvaa dialogia. Aluksi viehätyin siitä, että Sopimusta oli niin helppo lukea. Toisaalta tuntui, etten paneutunut dialogien merkityksiin kunnolla, kun jo hyppäsin seuraavaan repliikkiin päästäkseni eteenpäin. Missään vaiheessa en jäänyt viipyilemään teoksen maisemissa tai sanomissa. Kaipasin enemmän kuvausta, tunteisiin sukeltamista, koska dialogeissa en päässyt tarpeeksi syvälle. 

Päähenkilöt jäivät minulle hieman etäisiksi. Katharina oli toiveikas toimija, ja Peter suloinen sinnitellessään sodassa Katharina mielessään, mutta loppuratkaisussa henkilöt kehittyvät odottamattomaan suuntaan aivan liian yllättäen. En pystynyt ymmärtämään kummankaan mielipiteitä. Kiinnostavimmaksi hahmoksi muodostuikin ehkä Katharinan äiti, joka järkyttyy poikansa kohtalosta, syyttää perheenjäseniään, vetäytyy kammariin piiloon elämää ja lopulta jopa romaanin kerrontaa. 

Mageen romaani jatkoi osaltani sota-aikaan sijoittuvien kirjojen lukemista. Teemme oppilaideni kanssa aiheesta pienen projektinkin, joten tästä oli kai hyötyä ammatillisestikin. Lukukokemus ei silti ollut mairitteleva: tätä luki, muttei niin kovin mielellään. Sinänsä kirjassa ei ole mitään moitittavaa, se ei vain iskenyt minuun. Tällaiset mitäänsanomattomat lukukokemukset ovat aina vähän pliisuja. Jospa lukukuukausi jatkuisi paremmin nyt, kun olen taas päässyt vauhtiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti