Helmikuu oli nihkeä lukukuukausi. Luin seitsemän kirjaa, mikä tuntuu vähältä, ja varsinkin alkukuu meni kirjojen kanssa tapellessa: kohdalla ei sattunut oikein mitään, mikä olisi jaksanut kiinnostaa minua muutamaakymmentä sivua pidemmälle.
Helmikuun ensiviikot kahlasin ruotsin parissa, kun tartuin Mankellin viimeiseksi jääneeseen teokseen. Svenska gummistövlar oli kiinnostava lukukokemus ja kuvasi hyvin vanhuutta mutta ei tarjonnut yllättävää loppuratkaisua.
Sahlberg, jota olen tottunut pitämään kirjailijana, johon palaan vaikken välittäisi palata, yllätti minut. Yhdyntä oli loistava. Samaa ajanjaksoa, toista maailmansotaa, käsittelevä Mageen Sopimus taas petti odotukseni. Dialogi oli vahvaa mutta juoni tylsä; en kiinnostunut.
Nuortenkirjoihin tutustuin Hulkon K18-kirjan parissa. Se oli lyhyt, napakka, hauska välipala ja minusta ihan aidosti nuorille ja nuorten tyylillä kirjoitettu. Ehdin jo pohtia itsekseni, ottaisinko tämän luokkaan ääneen luettavaksi, mutta palautin kuitenkin kirjastoon. Pitänee harkita asiaa uudestaan.
Taltuta kiire -teos tuli tarpeeseen. Työstressi painaa päälle, en saa tarpeeksi onnistumisen kokemuksia (paitsi olisittepa kokeneet sen tunteen, jonka äikänope saa, kun tavallisesti levoton luokka istuu 40 minuuttia hiljaa lukemassa kirjoja!). Tästä elämäntaito-oppaasta jäi päällimmäisenä mieleen se, että en muista siitä paljoakaan, koska luin sen niin ahmien. Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja tai jotain, selailla vielä lukemisen jälkeenkin.
Duchovnyn Pyhään lehmään tartuin lähinnä siksi, että poikaystäväni on katsellut kirjaa ja pohtinut, pitäisikö se lukea. Teos osoittautui hauskaksi - vähän absurdiksi makuuni mutta kuitenkin sellaiseksi, että sen parissa viihtyi. Ala-Harjan Kevyt liha puolestaan lässäytti helmikuun lukemiston, ja toivon todella pääseväni eroon lukujumituksesta. Missä kaikki hyvät kirjat ovat silloin, kun niitä eniten kaipaisi?
Ensi viikolla on hiihtoloma. Luvassa on rentoilun ja romantiikan lisäksi muuttopuuhia (jätän opiskelukaupungin kämpän nyt taakseni ja keskityn täkäläiseen työelämääni). Suunnitteilla on kuitenkin myös hiihtolomaviikon lukumaraton. En ole päässyt aikoihin paneutumaan lukemiseen, ja nyt on syytä ottaa aikaa itselleen. Koko loma ei voi mennä hommissa, vaan lomalla on saatava lomailla. Postaan suunnitelmistani, kunhan olen ehtinyt koota tarpeeksi luettavaa (tämän voi lukea ironisestikin: olen tehnyt viime aikoina jonkun verran kirjaostoksia, ja kirjastonkirjakasani sen kuin jatkaa kasvamistaan. Kaipaan silti edelleen hyvää luettavaa, joten ehdotelkaapa, jos on viime aikoina sattunut jotain poikkeuksellisen kivaa vastaan!).
Helmikuun ensiviikot kahlasin ruotsin parissa, kun tartuin Mankellin viimeiseksi jääneeseen teokseen. Svenska gummistövlar oli kiinnostava lukukokemus ja kuvasi hyvin vanhuutta mutta ei tarjonnut yllättävää loppuratkaisua.
Sahlberg, jota olen tottunut pitämään kirjailijana, johon palaan vaikken välittäisi palata, yllätti minut. Yhdyntä oli loistava. Samaa ajanjaksoa, toista maailmansotaa, käsittelevä Mageen Sopimus taas petti odotukseni. Dialogi oli vahvaa mutta juoni tylsä; en kiinnostunut.
Nuortenkirjoihin tutustuin Hulkon K18-kirjan parissa. Se oli lyhyt, napakka, hauska välipala ja minusta ihan aidosti nuorille ja nuorten tyylillä kirjoitettu. Ehdin jo pohtia itsekseni, ottaisinko tämän luokkaan ääneen luettavaksi, mutta palautin kuitenkin kirjastoon. Pitänee harkita asiaa uudestaan.
Taltuta kiire -teos tuli tarpeeseen. Työstressi painaa päälle, en saa tarpeeksi onnistumisen kokemuksia (paitsi olisittepa kokeneet sen tunteen, jonka äikänope saa, kun tavallisesti levoton luokka istuu 40 minuuttia hiljaa lukemassa kirjoja!). Tästä elämäntaito-oppaasta jäi päällimmäisenä mieleen se, että en muista siitä paljoakaan, koska luin sen niin ahmien. Olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja tai jotain, selailla vielä lukemisen jälkeenkin.
Duchovnyn Pyhään lehmään tartuin lähinnä siksi, että poikaystäväni on katsellut kirjaa ja pohtinut, pitäisikö se lukea. Teos osoittautui hauskaksi - vähän absurdiksi makuuni mutta kuitenkin sellaiseksi, että sen parissa viihtyi. Ala-Harjan Kevyt liha puolestaan lässäytti helmikuun lukemiston, ja toivon todella pääseväni eroon lukujumituksesta. Missä kaikki hyvät kirjat ovat silloin, kun niitä eniten kaipaisi?
Ensi viikolla on hiihtoloma. Luvassa on rentoilun ja romantiikan lisäksi muuttopuuhia (jätän opiskelukaupungin kämpän nyt taakseni ja keskityn täkäläiseen työelämääni). Suunnitteilla on kuitenkin myös hiihtolomaviikon lukumaraton. En ole päässyt aikoihin paneutumaan lukemiseen, ja nyt on syytä ottaa aikaa itselleen. Koko loma ei voi mennä hommissa, vaan lomalla on saatava lomailla. Postaan suunnitelmistani, kunhan olen ehtinyt koota tarpeeksi luettavaa (tämän voi lukea ironisestikin: olen tehnyt viime aikoina jonkun verran kirjaostoksia, ja kirjastonkirjakasani sen kuin jatkaa kasvamistaan. Kaipaan silti edelleen hyvää luettavaa, joten ehdotelkaapa, jos on viime aikoina sattunut jotain poikkeuksellisen kivaa vastaan!).
Kommentit
Lähetä kommentti