keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Henning Mankell: Svenska gummistövlar (Ruotsalaiset saappaat)

Henning Mankell: Svenska Gummistövlar
Leopard förlag 2015
442 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Tja. Skulle ha varit bättre. 
Hade mitt liv förbränts? Fanns det fortfarande en lus hos mig att inte bara föreställa mig ålderdomens förnedring? Kunde jag åstadkomma en ny vilja att leva?
          I grunden handlade det om en enda fråga. Ville jag bygga upp huset igen? Eller skulle jag låta Louise ärva en brandtomt?
          Jag fortsatte att stirra ut mot havet i hopp om att ett svar skulle driva in mot stranden. Men ingenting kom.


Tarina saarella asuvasta miehestä, joka talon palamisen jälkeen alkaa pohtia elämäntilannettaan.

Täällä ollaan vihdoin. Kuu on kohta puolessavälissä, enkä ole saanut mitään luetuksi loppuun. Siitä voi syyttää Mankellia ja ruotsinkielisen tekstin lukemista, ja toisaalta aikani on kulunut aineiden ja tuntisuunnitelmien parissa.

Kumisaappaita - ruotsalaisia tai kotimaisia - voisikin melkein tarvita, sen verran loskaisia ovat viimeiset talvipäivät olleet. Maanantaina vettä satoi niin rojonaan, että koulumme ulkovälitunti peruttiin. Talvirankkasade, hah! Reilun viikon olen kahlaillut Ruotsalaisia saappaita, ja nyt lukeminen on vihdoin ohi. Pääsen lopultakin bloggaamaan!

Entä kuinka päädyin lukemaan talvisina sadepäivinä ruotsiksi? Paikallinen kirjasto oli laittanut esille ruotsinkielistä kirjallisuutta, ja ruotsia opiskelleena ja kielestä kiinnostuneena päätin tarttua haasteeseen. Viime viikon maanantaina ja tiistaina ahmin kumpanakin päivänä yli sata sivua ruotsiksi, ja olin ylpeä siitä, että pääsin taas käyttämään kielitaitoani. Olen laiminlyönyt vierailla kielillä lukemisen, ja etenkin ruotsin käyttäminen on jäänyt vähäiseksi. Yllätyin positiivisesti, miten sujuvaa - vaikkakin hidasta - lukeminen oli: en juurikaan juuttunut vieraisiin ilmaisuihin. 

Ruotsin kertaaminen olikin kirjan parasta antia. Muussa mielessä minun on vaikea arvioida Mankellin viimeiseksi jäänyttä teosta (sopii Helmet-haasteeseen). Rehellisyyden nimissä on mainittava, etten juurikaan pitänyt siitä. Kirja on tavallaan rikosromaani, tavallaan vanhuutta ja kuolemaa käsittelevä teos, jonka loppuratkaisu, ikävä kyllä, oli helposti arvattavissa. Henkilökaarti ei tarjonnut juurikaan vaihtoehtoja. En pitänyt lopusta, enkä siitä, miten se ei tarjonnut minulle juurikaan yllätyksiä. Kirja tuntui kovin tavanomaiselta, ja lukiessa oli jatkuvasti tunne siitä, että tämä ei ole ainutlaatuista vaan olen kokenut samanlaisia tarinoita aiemminkin.

Svenska gummistövlar käsittelee aiheita, joita kirjailija epäilemättä on viimeisinä vuosinaan pohtinut. Vaikka en pidäkään siitä, että kirjaa lukee ja tulkitsee kirjailijan henkilökohtaisina ajatuksina tai tämän elämäkerrasta käsin, ei vanhuuden, kuoleman ja sairastumisen teemoja voi olla yhdistämättä Mankellin omaan elämään. Ruotsalaiset saappaat on romaani Fredrikistä, jonka talo palaa ja jonka tytär palaa lähteäkseen taas uudestaan. Romaani ratkoo tulipalon syytä ja mahdollista sytyttäjää, mutta siinä pohditaan myös perhesuhteita, vanhuutta, kuolemaa ja ulkopuolisuutta.

Vanhuuden pohtimisessa Mankell onnistuukin. Päähenkilö Fredrik tuskailee lähestyvän kuoleman kanssa: välillä se tuntuu leijuvan hänen ympärillään. Saaren muutkin asukkaat tuntevat elämän päättymisen läsnäolon. Kuolema herättää monenlaisia ajatuksia: yllättäen se pelästyttää Fredrikin, vaikka tämä kuvitteli osaavansa valmistua viimeisiin hetkiin.

Toisaalla: Marjatta kirjoittaa romaanin monista teemoista, Annika halusi lukea jokaisen sanan huolella ja painaa ne mieleen, ja Hennaan tämä Italialaisten kenkien itsenäinen jatko-osa osui ja upposi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti