perjantai 28. huhtikuuta 2017

Lyhytarvioita (runoja ja esseitä)

Eeva-Liisa Manner: Orfiset laulut

Manner rekonstruoi runoissaan kreikkalaista mytologiaa. Orfeuksen ja Kassandran taruista innoituksensa saaneet runot pohtivat elämää ja kuolemaa. Runojen perussävy on synkkä, ja suomalaisesta runoudesta tutut kuoleman symbolit, lehdot, illan saapuminen ja himmenevä meri, ovat jatkuvasti läsnä. Manner käyttää kieltä kauniisti, mutta minulle runot jäivät vaikeaselkoisiksi. Intertekstuaaliset viittaukset kuuluttivat lukijan pohjatietoa, jota kylläkin innostuin noutamaan, kun en ollut varma, millaisiin tarinoihin Mannerin runot pohjautuvat. Sävy on suomalaisen synkkä ja samalla kiehtova, mutta minut kokoelma jätti epäileväksi.

Anu Silfverberg: Luonto pakastamissa

Voi että harmittelenkaan, etten saanut luettua tätä teosta aiemmin loppuun. Kirja on ollut minulla kolme kuukautta lainassa, minkä tähden olen unohtanut paljon alkupään teksteistä. Tässä esseekokoelmassa Silfverberg kirjoittaa eläimistä, ihmisistä, kodista, tasa-arvosta, uskonnosta, työstä ja kuolemasta. Silfverbergin tyyli on provosoivan villi ja kiihkeä, hän syyttää muita pahoittelematta ja haastaa lukijansa. Eläintenoikeusosio on erityisen mielenkiintoinen, ja Silfverberg tuo näkyväksi sen, miten huonosti eläimiä oikeastaan kohdellaan. Teos ottaa rajusti kantaa ja pyrkii vaikuttamaan, ja mielestäni se onnistuu tehtävässään erinomaisesti. Nolostelen sitä, etten ole siirtynyt kasvisruokavalioon, mutta olen iloinen siitä, että olen tutustunut sellaisiin ajatustapoihin ja käytänteisiin, joita en itse noudata. Silfverberg on vakuuttava kirjoittaja, ja tähän esseekokoelmaan kannattaa ehdottomasti tarttua.

Kirsti Kuronen: Paha puuska

Maaliskuussa luin uudelleen ihanan, värisyttävän, koskettavan runoteoksen Paha puuska, joka kertoo yläkouluikäisestä nuoresta, jonka veli on tehnyt itsemurhan. Kuronen kirjoittaa surusta ja kaipuusta koskettavasti. Tsekkaa täältä edellinen arvioni; olen monesta asiasta edelleen samaa mieltä. Sittemmin olen oppinut, että tällaiset ikävät tragediat voivat käydä joskus toteenkin. ja se on todella pysäyttävää. Tätä suosittelen nuorille, ja olenkin teetättänyt teoksen tarinallisista runoista ilmaisutaidollisia tehtäviä. Toimii!

Eeva-Liisa Manner: Orfiset laulut
Tammi 1966
75 s. 
Pisteitä: 3/5

Anu Silfverberg: Luonto pakastimessa
Teos 2011
275 s. 
Pisteitä: 4/5

Kirsti Kuronen: Paha puuska
Karisto 2015
75 s.
Pisteitä: 5/5

2 kommenttia:

  1. Luin juuri Jani Kaaron esseekokoelman, jota voin myös suositella, mutta pitääpä laittaa lukulistalle tuo Silfverberg!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Silfverberg pakottaa lukijansa ajattelemaan tottumuksiksi juurtuneita käytänteitä.

      Poista