 |
Rachel Cusk: Siirtymä
S&S 2019
218 s.
Pisteitä: 5/5
|
-- ajatellessaan lapsuuttaan hän näki sen melkein kuin teoreettisten tilanteiden sarjana: mikä aikoinaan oli ollut todellisuutta, näytti nyt - tietyssä valossa - lähestulkoon peliltä. pimitetyn tiedon draamalta, siltä leikiltä jossa jonkun silmät sidotaan ja kaikki katsovat, miten hän kopeloi ja haparoi saadakseen selville sellaista minkä muu joukko - yleisö - jo tietää.
Rachel Cusk hurmasi minut teoksellaan Ääriviivat. Autofiktiivisyydellä leikkivää, kertojan ääntä häivyttävä sarja jatkuu vasta julkaistulla Siirtymällä.
Siirtymässä kaikki ovat muutoksen keskellä. On kertoja, Faye, joka on muuttanut erottuaan takaisin Lontooseen. On Fayen talo, jota rakennetaan uusiksi kuin sirpaleista, muutoksista kärsinyttä identiteettiä. On Fayen naapurit, jotka joutuvat taas sopeutumaan uuteen - ja jotka kaikin keinoin pyrkivät välttämään muuttumista, jatkamaan ainaista valittamistaan.
Siirtymässä muutokset voivat olla varsin fyysisiä: Pavel on saapunut Lontooseen Puolasta, Faye käy kampaajalla ja kastuu litimäräksi mennessään kirjailijapaneeliin. Taloa remontoidaan, seinät paukkuvat ja lattia tärisee. Toisaalta tilat voivat olla enemmän henkisiä tai liittyä tunnetilojen muutokseen: siihen, miten exään suhtautuu, tai siihen, miten kovasti naapuri tällä kertaa remontista suuttuu.
Cuskin teoksessa kokeellisinta, kiinnostavinta ja parhainta on kertojuus ja sen merkitys. Romaanin kehystarinan muodostaa Fayen sinänsä tavallinen elämä - ero, muutto, perhe, ihmissuhteet - jota minäkertoja-Faye paikoin avaa ja analysoi. Fayen elämä ei kuitenkaan näennäisestä päähenkilöydestään huolimatta ole romaanissa keskeistä, päinvastoin: Cusk laittaa Fayen tietoisesti väistymään muiden henkilöiden tieltä.
Tavallaan Fayestä tuleekin sivuhenkilö, joka seuraa ja kuuntelee toisten elämää.
Siirtymässä on kiinnostavaa se, miten Cusk tekee Fayestä läsnäolevan ja samalla poissaolevan: sisäkkäiskertomukset, joita muut (päähenkilöiksi nousevat) sivuhenkilöt Fayelle kertovat, nostavat esiin erilaisia siirtymiä ja muutoksia. Entinen mies on löytänyt puolison ja saanut lapsen, kenties tasoittunutkin vähän. Urakoitsija pyrkii muuttamaan Fayen taloa, opiskelija pohtii dynaamista suhdettaan taiteeseen. Cusk kuvaa tavallisentuntuisia ihmisiä vaatimattomasti mutta paljastaa samalla elämästä hyvin olennaisia asioita.
Siirtymässä muutokset voivat olla varsin fyysisiä: Pavel on saapunut Lontooseen Puolasta, Faye käy kampaajalla ja kastuu litimäräksi mennessään kirjailijapaneeliin. Taloa remontoidaan, seinät paukkuvat ja lattia tärisee. Toisaalta tilat voivat olla enemmän henkisiä tai liittyä tunnetilojen muutokseen: siihen, miten exään suhtautuu, tai siihen, miten kovasti naapuri tällä kertaa remontista suuttuu.
Tuttuun tapaan Cusk käsittelee romaanissaan myös kirjailijuutta. Oikeastaan koko romaanin voi nähdä kietoutuvan kirjoittamisen ympärille: vaikka Faye väistämättä jää sivuhenkilöksi, hän on koko ajan aktiivisesti läsnä, tarkkailee lähipiirinsä ihmisiä, tekee huomioita ja välittää niitä lukijalle kuin kirjailija (joka hän tieten onkin).
Onko Cusk teille tuttu kirjailija? Mitä Cusk-fanin kannattaisi mielestänne lukea? Maggie Nelsonin Sinelmiä on ollut TBR-listalla jo syksystä, mutta kaipaan lisään tällaista kirjallisuutta!
Tässä Cuskin trilogiassa kyllä riittää pohdittavaa suuntaan, jos toiseenkin. Mulle tämä keskimmäinen osa ei ollut niin suuri kokemus kuin Ääriviivat puhumattakaan trilogian päättävästä teoksesta Kudos, josta olin ihan liekeissä. Voi kyllä myös olla, että Siirtymä osui huonoon lukuväliin (luin sen aikanaan siis jo englanniksi).
VastaaPoistaSuosittelen Deborah Levyä - varmaan siksi, että Levy ja Cusk taistelee jatkuvasti mun päässä siitä, että kumman kirjoista pidän enemmän. Tässä viittaan nyt erityisesti Levyn kirjaan Things I Don't Want to Know - ja varmaankin myös The Cost of Living (jota tosin en ole vielä ehtinyt lukea)
Deborah Levy tulee myös mieleen, varsinki Hot Milk oli kaikkinensa hieno lukukokemus. Cusk saa minut välillä vähän tympääntyneeksi, mutta myös mietteliääksi, mikä on hyvä vaikutus.
VastaaPoistaLuen tällä hetkellä Sally Rooneyn molempia kirjoja (Conversations with Friends ja Normal People) ja ainakin joissakin paikoissa tätä on verrattu Cuskiin, en tosin äkkiseltään tiedä tai osaisi selittää että miksi, Rooneyn kirjat eivät istu "autofiktiolokeroon" (mikäli sellaista on) ja ovat pinnallisessa muodossaan perinteisiä kerrontatavoiltaan, mutta silti tunnen intuitiivisesti niitä lukiessa että ne voivat hyvinkin olla sellaisten lukijoiden makuun joka myös Cuskista tykkää. Jotakin samanvivahteista niissä on. Ehkä se, miten tietty introspektio ja itsetietoisuus tavallaan niissä ilmenee. Suosittelen siis Rooneyn kirjoja! Kiinnostuin alunperin, kun oli tulossa Helsinki Litiin vieraaksi -- sittemmin harmi kyllä ilmeisesti perui tulonsa. Ellen väärin muista, olisi ollut Li Anderssonin keskusteluparina ohjelmistossa.