Siirry pääsisältöön

Eka blogikuukausi!

Ja niin hurahti ensimmäinen blogikuukausi! Uskomatonta! En voi kieltää, etteikö bloggailu olisi kannustanut lukemaan: 11 kirjaa on minulle melkoinen saavutus. Tammikuut ovat tosin aina olleet hyvää aikaa lukea, ainakin näin opiskeluaikoina, loma jatkuu pitkälle, kiireet alkavat vasta myöhemmin. En odottanut kirjoittavani näin paljon, enkä oikeastaan uskalla odottaa sitä tulevilta kuukausiltakaan: seuraavaksi työn alla on John Irvingiä, ei siis mikään nopea projekti, luulisin. Voi olla, että luen samaan aikaan jotain muutakin, lyhyempää, sillä haluan jo päästä kirjoittamaan, tunnustelemaan luettua. Äkkiä tästä blogihommasta näköjään innostuu :)

Blogini ensimmäiset yksitoista kirjaa:

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Zinaida Lindén: Monta maata sitten
Pirkko Saisio: Kohtuuttomuus
Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti
Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Anna-Kaari Hakkarainen: Purkaus
Miina Supinen: Liha tottelee kuria
Lisa Genova: Edelleen Alice
Anni Polva: Varo rakkautta!
Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Uuden vuoden hienoimmat kokemukset olivat ehdottomasta Genovan Edelleen Alice ja Hakkaraisen Purkaus. Ensimmäisestä mielessä on haikea tarina, sen koskettavuus, kirjan herättämät ajatukset. Jälkimmäinen tanssii muistoissani kauniina, runollisena kielenä, vaikka tarina itsesään alkaa jo vähitellen unohtua. Taivaslaulu teki minut mietteliääksi myös, en niinkään pureutunut uskonnon ahdistaviin piirteisiin kuin siihen lohdullisuuteen, jonka Rauhala oli romaaniinsa punonut. 

Todellisuus on kuitenkin seuraava: kun lukee paljon, lukee väistämättä myös vähemmän hyviä kirjoja. Suhtaudun epäillen siihen, että enää palaisin Zinaida Lindénin tai Nicolas Barreaun kirjoihin. Huokaus. Puistatukset kulkevat lävitseni vieläkin. Mitä kaikkea kirjamaailmaan mahtuukaan!

Ennen blogin aloittamista kaipasin lukemiseeni syvyyttä, tarinoiden tarkempaa tutkimista, pohdiskelua. Sen sain: kirjoista kirjoittaminen avaa omia ajatuksia, omia tulkintoja. Merkityksiä on pakko pohtia, jotta lukukokemuksesta voisi jotakin kirjoittaa. Huomasin, miten tärkeää ja kiinnostavaa on pohtia sitä, mikä merkitys kullakin kirjalla on itselleen, omaan elämään. Hyvä kirja herättää ajatuksia, tunteita, muistoja. Kun kirjoista kirjoittaa, teokset avautuvat myös suhteessa toisiinsa, rinnastuvat, eivät enää elä vain erillistä elämää. Monet teemat toistuvat teoksesta toiseen, mikä lienee luonnollista, toistuvathan ne elämässä myös.

Bloiggailu  toi lukemiseeni enemmän myös toisella tavalla. Hetkessä olen tullut tietoiseksi itsestäni lukijana, siitä, millainen lukija olen, mistä pidän, mistä en pidä. Luulin olevani nautiskelija, mutta huomasin olevani kriittinen: ei minun ole ollut tarkoitus tarttua vain epäkohtiin! Monessa kirjassa on paljon hyvää, mutta sitä on vaikeampi asettaa sanoiksi. Miten kuvata nautiskelua, tarinaan uppoutumista, kun kyse ei ole konkretiasta, yksittäisistä onnistumisen kohdista? Siinä minulle tavoitetta, on yritettävä etsiä sanoiksi se, mikä onnistuu, mikä tekee teoksesta hyvän. Kriittisen ajattelun ohella hyödyllistä lienee se, että kertoo, miltä hyvän kirjan lukeminen tuntuu.

Kommentit

  1. Tervetuloa blogistaniaan, oletkin päässyt vauhdikkaasti alkuun! :) Tämä on kyllä monin tavoin mukavaa puuhaa, oma blogini täyttää keväällä jo kuusi vuotta eikä lopettaminen ole käynyt missään vaiheessa mielessä. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kiitos :) Monta hyvää puolta tässä hommassa tosiaan on; ihan yllätyin, miten paljon itsestään ja lukutavoistaan oppii, kun ei jätä ajatuksiaan oman pään sisään!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti