keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen
WSOY 2015 (2014)
Suom. Lotta Toivanen
190 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Mmm. Menettelee.Kiinnostava 
aihe, joka ei kestä loppuun saakka.
"Hän sulki laukun nopeasti. Kysymys oli nyt miltei eettinen: pitäisikö hänen ottaa laukku mukaansa vai jättää se siihen. Jossainpäin kaupunkia on nainen, jolta on taatusti varastettu omaisuutta, ja hän on hyvin luultavasti luopunut kaikesta toivosta nähdä sitä enää ikinä. Minä olen ainoa, joka tietää, missä laukku on, ajatteli Laurent, ja jos minä jätän sen tähän, roskakuskit tuhoavat sen tai se varastetaan uudestaan."
Ranska, Pariisi. Kirjakauppias löytää kujalta käsilaukun ja haluaa selvittää omistajan.

Muistutuksia: Punaisen muistikirjan nainen muistutti minua monesta asiasta. Se toi mieleeni kaikki viimeaikaiset ranskalaiset kirjat, joita olen lukenut (lisää alempana), ja se muistutti minua useammastakin kirjailijasta. Yhteys Patrick Modianoon on ilmiselvä: nobelisti näyttelee Laurainin romaanissa keskeistä osaa. Oma Modiano-hetkeni oli hämärä ja epäselvä, mutta alkuhetkillä mietin, että ehkä tässä on jotakin samankaltaista. Kirjailijaviitteet eivät minua kuitenkaan vakuuttaneet. Toinen mieleeni tullut kirjailija on José Saramago, sillä Laurain upottaa repliikkinsä samalla tavalla muun tekstin sisään. Kolmanneksi mieleeni juolahti, ikävä kyllä, Nicolas Barreau, jonka samantyyppiseen romaaniin en pystynyt kiintymään millään asteikolla.

Hyväntuulenkirja: Tässä kirjassa ei tapahdu mitään pahaa. Punaisen muistikirjan naista on helppo ja miellyttävä lukea, ja jos siinä olisi selkeästi erotellut vuorosanat, se sopisi äidillenikin. Tätä kirjaa voisi luonnehtia kaikin puolin mukavaksi. Lukijalle ei jää paha mieli, mutta se täytyy tunnustaa, että odotin enemmän. Odotin vähän taiteellisempaa, vaikeaselkoisempaa. Hyväntuulisuuden vastakohtana ovat ennalta-arvattavuus, tarkkaan ja tutusti valitut henkilöhahmot ja ratkaisut ja vaihtelevat kertojat. Mieleni tekisi kehua tätä kepeänä kesälukemisena, mutta en kuitenkaan pysty. Parasta tässä oli lyhyys: kirja oli nopeasti ohi. Positiivisempia elämyksiä kirja on tarjonnut muun muassa Lukuneuvojalle.

Pariisi:Kuvittelenko vain, vai onko Suomessa tarjolla runsaanpuoleisesti ranskalaista kirjallisuutta? Tuntuu, että joka kerta, kun käyn kirjastossa, mukaani tarttuu jotakin ranskalaista. Aiemmin nautin näistä kirjoista, mutta nyt olen alkanut kyllästyä kliseiseen Pariisi-kuvaan. Kirjoja, kahviloita, Eiffelin torni, rakkaussuhteita...tuntuu, että olen kokenut aika montaa kertaa sen, mistä Laurainkin romaanissaan kertoo. Samaan päätelmään on tullut myös Krista.

Laukkuni: Tämän kirjan jälkeen on tietenkin mahdotonta olla tutkimatta omaa laukkuaan. Jo aiemmin olen paljastanut, mitä kirjahyllyni kertoo minusta. Nyt paljastuu hieman lisää. Tärkein huomio lienee se, että olen kovin tyypillinen nainen: laukussani on kaikenlaista. Se, mitä etsin, ei yhdellä kuopaisulla löydy. Laukkua on aina pengottava. En myöskään ole erityisen taitava järjestelemään asioita. Tällä hetkellä ensimmäiseksi kerrokseksi ovat muodostuneet muun muassa lompakko (sinapinkeltainen), kirjastokuitteja, sateenvarjo (punaraidallinen, hieman rikkinäinen) ja allergialääkkeitä. Apteekkikamoihin kuuluvat myös särkylääkkeet, Bafucinit (tyhjä, olen kipeänä) ja korvatulpat. Laukun keskikerroksesta löytyy runsaasti rypistyneitä kuitteja, lisää allergialääkkeitä (paketti aukesi kerran kassiini, enkä ole jaksanut poimia liuskoja kaappiin) ja nenäliinoja. Pohjakerroksesta löytyy kyniä, pyyhekumi, liuska hiuspinnejä, kuulokkeet, joista puuttuu toinen pehmusteista, sekä yksi käsiendesinfiointipyyhe. Pidän mukanani myös huulirasvaa ja pikkupompuloita. Jokaiseen laukkuun kuuluu kuitenkin jotakin todella kummallista, ja minun tapauksessani kyse on äitini parittomasta nilkkasukasta, joka jäi vierailulta luokseni ja jonka olen päättänyt äidille palauttaa.

4 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä kepeästä kirjasta ja Modianon piipahduksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin uskoa, että moni saa tästä kirjasta enemmän kuin itse sain. Ehkä kielteinen suhtautuminen Modianoon vaikutti siihen, etteivät merkitykset oikein auenneet.

      Poista
  2. Minäkin lainasin juuri Modianoa tämän kirjan innoittamana. Tai oikeastaan "innoittamana" on vähän väärä sana, koska kirjassa viittaukset Modianoon olivat tyyliltään aika luotaantyöntäviä lukemattomine kolmoispisteineen. Kokeilen kuitenkin, jos ei muuta, niin yleissivistyksen ja lukuhaasteen vuoksi.

    Minusta Punaisen muistikirjan nainen oli kepeydessään ihan mukava ja kuitenkin jollakin tapaa mieleenjäävä, vaikkei se mitenkään unohtumaton elämys ollutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kepeys ja mukavuus ovat kyllä tämän kirjan valtteja. Melko harmiton tapaus. Minun pitäisi palata Modianoon uudelleen; niin monet ovat kehuneet, vaikka oma kokemukseni itse Modianon parissa oli aika luotaantyöntävä.

      Poista