lauantai 25. heinäkuuta 2015

Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta

 
Pertti Nieminen: Maailma pitäisi aloittaa alusta
Otava 2009
115 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Mmm. Rauhallinen, turvallinen.
Elementit: Pertti Niemisen runoissa on tuttuja suomalaisia aineksia. Maailma pitäisi aloittaa alusta -kokoelmassa kohtaavat lapsuus ja vanhuus, nuori ja vanha, elämä ja kuolema. Runon puhujan elämä avautuu lastenlasten ja perhesuhteiden kautta. Ensimmäiset, perheestä ja lapsenlapsista kertovat osastot ovatkin mielenkiintoisimpia, kuvaavat tavallista elämää, runon puhujan roolia isoisänä, perheen vanhana. Teoksen alun runoissa kiinnostavaa on maailmankuva, joka on niin laaja että sen kansoittavat/lapset./Ja muutkin, joille ei arvoa anneta. Isoisän silmissä lapsuus välähtää ihmeellisenä, kirkkaana ja vähän salaperäisenäkin.

Luonto: Niemisen kokoelmassa myös luonto saa - suomalaiseen tapaan - ison roolin.. Maailma pitäisi aloittaa alusta muistuttaa lukijaa luonnon kunnioittamisesta, siitä ketjusta, johon jokainen luonnon olio kuuluu. Jokaisella on oma paikkansa luonnossa. Nieminen kirjoittaa siitä, miten tärkeä asia luonto suomalaiselle on. Se, että luonto jatkuu, puut kasvavat ja jäävät, kun ihmiselämä päättyy, lohduttaa. Flunssan aikaan kevät ei saisi tulla, omenapuut kukkia: kevään muutokset on saatava aistia itse. Runot ovat yksinkertaisia, kauniita, mutta minun makuuni hitusen tavallisia. Tällaisia luontorunoja olen lukenut aikaisemminkin. Niemisen runot pitävät mukavuusalueella, sopivat hyvin sellaisiin hetkiin, kun haluaa lukea jotakin tuttua, turvallista runoutta.

Kokonaisuus: Pidin Niemisen tavasta asetella runonsa: niissä ei ole mitään kummallisia kommervenkkejä, vaan ne ovat helppoja lukea. Jotain silti puuttui; ehkä tuttuutta oli liikaa. Nuorena naisena on vaikea samastua runon puhujan tilanteeseen, ihmetellä elämää, lapsuuden ja vanhuuden kontrasteja.

Niemisen kokoelma on luettu esimerkiksi seuraavissa blogeissa: Koko lailla kirjallisesti ja Sinisen linnan kirjasto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti