torstai 2. heinäkuuta 2015

Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa

 
Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa
Nemo 2012 (2012)
114 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Heh. Hauskuuttaa!

ASIAKAS: Minulla olisi joitakin kirjoja, jotka haluaisin myydä (nostaa kirjat pöydälle). Haluaisin kolmekymppiä koko paketista.
KAUPPIAS: Tehän ostitte nämä meiltä viime viikolla?
ASIAKAS: Niin ostin.
KAUPPIAS: Niissä on edelleen meidän hintalappumme.
ASIAKAS: Niin on.
KAUPPIAS: …Te ette edes itse maksaneet näistä kolmeakymmentä euroa.
ASIAKAS: Niin, mutta katsokaas kun ne ovat nyt vanhempia kuin viime viikolla. Joten niiden on pakko olla arvokkaampia.

Tapahtui kerran kirjakaupassa...

Lyhykäisyys: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa on helppo teos, lyhyt välipalakirja. Ahmin sen yhdeltä istumalta, mutta olisi sitä voinut säästelläkin; teoksen parhaat puolet eivät ehkä tule esiin kertalukemisella. Campbellin teos toistaa absurdeja mutta samalla toseja keskusteluja, joten kovin monipuolisesta kattauksesta ei ole kyse. Jutut olisivat ehkä huvittaneet vieläkin enemmän, jos niitä olisi ihmetellyt aina silloin tällöin.

Hauska: Tartuin tähän kirjaan nähtyäni, että se oli hauskuuttanut muutamia bloggaajatovereita. Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa on epäilemättä hauska, ja minulla on ollut jo pienestä asti tapana tarttua hassuihin lausahduksiin (parasta tekemistä perjantai-iltapäivisin oli mennä ystävän luo lukemaan Apu-lehden Lasten suusta -palstaa). Campbellin teoksessa hauskuus perustuu siihen, että lukija asettuu vastakkain asiakkaiden kanssa. Kirjojen suurkuluttajana on mahdotonta ymmärtää, miten eriskummallisesti ihmiset voivat kirjoihin, kirjakauppoihin ja lukemiseen suhtautua. Millaisia käsityksiä ihmisillä kirjoista ja kirjailijoista oikein onkaan!

Etiikka: Suurin anti Campbellin lausahduskokoelmassa oli se, että se jätti minut pohtimaan, millaisia asioita oikeastaan voi kertoa toisista eteenpäin. Olen miettinyt tätä usein, kun olen työskennellyt nuorien kanssa. En pidä ammattimaisena sitä, että julkisesti juorutaan nuorten sanomisista, niin hauskoja kuin ne osaavat ollakin. Toisaalta sosiaalinen kanssakäyminen perustuu pitkälti hauskoihin anekdootteihin, anonyymeihin kertomuksiin. Sitä, missä kulkee raja hyväntahtoisen kerronnan ja toisen nolaamisen välillä, olen miettinyt paljonkin. Se, mikä itsestä vaikuttaa hirvittävän hauskalta, on voinut olla toiselle vakava tai, jos huvittunut henkilö ei ole pystynyt pitämään pokkaansa, jopa nöyryyttävä kokemus. Niitä, joiden kanssa työskentelee, on osattava arvostaa. Campbell kirjoittaa sattumuksista hyvällä maulla, mutta aiheensa puolesta Kummallisia kysymyksiä kirjakaupasta sai minut taas muistamaan, miten vaikeita asioita huumori ja toiselle nauraminen ovat.

Kummallisista kysymyksistä ovat huvittuneet myös muun muassa Kirjaneito, Anni ja Tiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti