torstai 2. maaliskuuta 2017

Sarah Andersen: Adulthood is a myth. A Sarah´s Scribbles collection

Sarah Andersen: Adulthood is a myth
Andrews McMeel Publishing 2016
109 s. 
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Tirsk. Hihihi.
Löysin Sarah´s Scribbles -sarjakuvat vasta äskettäin (miten olen voinut elää ilman niitä). Adulthood is a myth on humoristinen kokoelma aikuisuudesta, nuoruudesta ja naiseudesta. Se käsittelee introvertin päähenkilönsä elämää 2-5 ruudun stripeissä. Naisen laukku, menkat, miessuhteet ja sosiaalisten tilanteiden kamaluudet tulevat kerrotuiksi.

Andersen on taitava karikatyyripiirtäjä. Sarjakuvat ovat simppeleitä sekä perusidealtaan että piirroksiltaan, mutta aina ne tuntuvat paljastavan jotakin olennaista elämästä. Nauroin katketakseni monta kertaa, ja muutama sarjakuva oli näytettävä kavereillekin. Jatkuva epävarmuus, menkka-angstailu, hellyydenkaipuu ja monista asioista huolehtiminen tuntuivat itsellekin tutuilta tunteilta ja tilanteilta.

Andersenin kokoelma on hauska, hihityttävä välipala: se virkistää, hymyilyttää ja samastuttaa.

6 kommenttia:

  1. Olenkin nähnyt näitä netissä. Tyyli on kyllä oikein mainio ja siitä pystyy tunnistamaan välillä asioita ja fiiliksiä, ja ne ovat osuvia. Toisaalta taas osaa ei tunnista lainkaan. Monet stripeistä ovat selkeitä vastuun välttelyn hetkiä, joita on tullut harrastettua lähinnä nuorempana.

    Toisaalta tämä sarjakuva saa välillä miettimään, voimaannuttaako sarjakuva näistä ongelmista kärsiviä (impulsiivisia, ahdistushäiriöisiä, viime hetkeen lykkääjiä jne.) vai tuntevatko he sarjakuvan luettuaan oikeutetuksi toimintansa, josta kärsivät he itse ja ehkä muutkin? Että se on söpöä ja omalaatuista, että on puutteita elämänhallinnassa. Toisaalta sarjakuvat ovat armeliaita toisinaan lipsuville - aina ei tarvitse tai edes voi olla täydellisen tehokas, positiivinen ja onnistunut, ja hyvä niin. En oikein tiedä vastausta. Riippuu varmaankin henkilöstä.

    Taitava piirtäjä ja tarinankuljettaja Andersen kieltämättä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kommentti, kiitos! Minä mietin itse sitä, että vaikka stripit hauskoja ovatkin, toistavat ne melko perinteistä kuvaa naisesta. Juuri tuo mainitsemasi seikka, että on söpöä olla epävarma ja pihalla; sitten menkkojen aikana muuttuu hirviöksi ja miehiltä kaipaa huomiota, vaikka voisi vaikkapa käydä fiksuja keskusteluja tämän kanssa. No, minua nämä kuitenkin viihdyttivät ja toivat esille tuttuja tilanteita. Samastun hahmoon, mutten silti toivo, että hahmolle tapahtuvat asiat ovat nimenomaan naisellisia ja naiselle sopivia ja söpöjä juttuja.

      Poista
    2. Niin, teos voi olla samaan aikaan viihdyttävä ja ongelmallinen, ja viihdyttyminen on ihan ok, kun ongelmakohdat tiedostaa. Tässä tietysti näkyvät kulttuurierotkin, kun Andersen on ilmeisesti yhdysvaltalainen ja kyseisessä kulttuurissa geneerisen naisellisuuden korostaminen on aika valtavirtaa. Ja tavallaan naiselle siinä kontekstissa myös hyväksytään vähempi vastuun otto omasta elämästään, annetaan tilaa oikuille ja impulsiivisuus on sellaista viehättävää viattomuutta. Tällainen ajattelu on ehkä omiaan vahvistamaan ajatusta, että naiset eivät ole yhtä kykeneviä kuin miehet.

      Poista
    3. Nimenomaan. Vaikka tällainen humoristinen kuvasto naurattaisikin, toisintaa se toisaalta sitä käsitystä, että nainen on hajamielinen, ei ota vastuuta elämästään ja on naiiviudessaan söpö. Toisaalta on hyvä saada tietää, että toiset toilailevat samalla tavalla tai haaveilevat samanlaisista ajatuksista. Tiedostaminen on on tärkeää, jotta voi nähdä rajoittavien stereotypioiden läpi tai niiden yli.

      Poista
    4. Tuo armahtava suhtautuminen toilailuun ja haaveksintaan on ehdottoman positiivinen osa näitä sarjakuvia. Se myös kuitenkin saa miettimään kirjan otsikkoa. "Aikuisuus on myytti" - tarkoittaako se sitten sitä, että "oikeat" aikuiset olisivat aina sisäsyntyisen kustannustehokkaita? Mutta toilailu on osa aikuisuutta siinä missä nuoruuttakin, mahdolliset seuraukset vain jäävät vahvemmin itse kannettaviksi.

      Poista
    5. Hyvä pointti. Nimi saa miettimään sitäkin, kuvaako se liiallista vakavamielisyyttä vai olettaako se, että aikuisuus ei voi olla hauskaa ja rentoa vaan sellaiseen elämään on lltava jotenkin ei-aikuinen. Kiinnostavia ajatuksia tästä saa irti, kun ryhtyy miettimään.

      Poista