sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Vuoden 100. kirja: Tuntematon sotilas

Väinö Linna: Tuntematon sotilas
WSOy 2010 (1954), juhlapainos
502 s.
Pisteitä: 5/5
- Katsohan sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikoillais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö! Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. Muuta viisautta siin ei oo, eikä tule. "
Vaikka blogi on elänyt viimeiset kuukaudet hiljaiseloa, on oma kirjanpitoni muistutellut minua säännöllisesti siitä, että tämän vuoden lukusaldo lähestyy sataa. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi päädyin pohtimaan, minkä kirjan lukisin tähän väliin. Väinö Linnan klassikkoromaani Tuntematon sotilas saattaa olla kliseinen valinta, mutta toisaalta koin tärkeäksi sen, että luen juhlavuonna tämän tärkeän, historiastamme kertovan romaanin. 

Laineen elokuvaa kartan itsenäisyyspäivästä toiseen - vain keskeisimmät kohtaukset olen nähnyt - mutta romaanin olen lukenut jo lukioikäisenä. Mieltäni alkoi kuitenkin vaivata se, etten enää muistanut, mitä Tuntemattomassa oikeastaan tapahtuu, ja siksikin Linnan romaanin lukeminen tuntui tärkeältä. 

Tuntematon sotilas on useimmille tuttu - elokuvana tai romaanina, lausahduksina ja kuuluisina päähenkilöinään. Liki 500-sivuisessa romaanissaan Linna on kuvannut jatkosotaa suomalaisten sotilaiden silmin. Kiihkeät taistelut ja asemasodan antama hetkellinen lepo saavat toisenlaisia merkityksiä, kun poliittisten agendojen sijaan keskitytään yksittäisten sotilaiden kokemuksiin ja tekoihin. 

Linna on onnistunut rakentamaan romaanin, joka kaikessa rehellisyydessään on tarpeeksi isänmaallinen muttei kuitenkaan pateettinen. Rohkeita suomalaisia sankareita, kuten Koskelaa ja Rokkaa, ylistetään silloin, kun tarpeellista on, mutta sotaelämää ei glorifioida tai romantisoida. Päinvastoin: kysymys on nälästä, vilusta, unettomuudesta ja pelosta, siis täyttymättömistä perustarpeista ja ahdistavista tunteista. Vaikka suomalainen mies sotii silloin, kun sodittava on, Linna muistuttaa romaanissaan, että sota on kärsimystä ja pelkoa. Turhaan tunteiluun ei ole aikaa, mutta lukija vakuuttuu siitä, millaisia seurauksia sodilla on Suomen kansaan ollut. 

Ihmisten kuvaajana Linna on todella taitava. Tuntematon sotilas on sotaromaanin ohella myös johtajaromaani, ja se esittelee erilaisia tapoja johtaa ryhmää vaikeissa, ahdistavissa olosuhteissa. Lehto ja Korpela näyttäytyvät varsin ärsyttävinä, sosiaalisesti taidottomina ja kuriin luottavina johtajina, kun taas Koskela luottaa hiljaiseen auktoriteettiin ja Rokka huumoriin. Romaanin keskeisistä hahmoista rakentuukin kiinnostavia, monipuolisia johtaja- ja toimijakuvia. 

Tuntematon sotilas on jälleen kerran vaikuttava lukukokemus. Sen sotakuvaukste tuntuvat uskottavilta, ja herrasvihan näkyminen kuvastaa hyvin sitä, miten tavallinen kansa johtajiinsa suhtautuu. Romaanin arvoa ei pysty mitenkään kieltämään: sotakokemusten taltiointi mutta myös sodan kritisointi ovat Linnan valttikortteja. Linna on kirjoittanut laajan kuvauksen jatkosodan historiasta. Taitavan ihmiskuvauksensa kautta Linna onnistuu myös välittämään romaaninsa herkemmän, koskettavamman sävyn, eikä Tuntematon sotilas missään nimessä jää vain toimintapainotteiseksi seikkailukertomukseksi. Linnan kritiikki on ilmiselvää - sodittava on, jos on pakko, mutta itsessään sotaa ei sovi kumartaa tai palvoa. 

Feministinä on tietenkin myönnettävä, että Tuntematon sotilas on ennen kaikkea romaani suomalaisista miehistä. Lotista tai naisista Linna ei kovin mairittelevasti puhu, mutta toisaalta mieskeskeisyys tuntuu luonnolliselta, kun kuvataan 40-luvun sotarintamaa. En silti malta odottaa, että saan käsiini Toisen tuntemattoman, jossa nykykirjailijat kuvaavat Tuntemattomassa sotilaassa mainittujen naisten tarinoita. Vaikka 40-luvun taistelut ovat miehien aikaansaannosta, lottien ja muiden naisten merkitys olisi hyvä nostaa esiin useamminkin. Ainakin ideana Toinen tuntematon tuntuu sopivan hienosti 100-vuotiaan Suomen juhlaan, ja tahdon ehdottomasti selvittää, miten kirjailijat ovat sota-ajan naisten tarinoita tulkinneet. 



4 kommenttia:

  1. Sirri, nyt kun Tuntematon Sotilas on tuoreesti mielessäsi, on kiva lukea Toinen tuntematon.
    Minä katsoin Laineen elokuvan vasta viime uutena vuonna ja Mollbergin olen nähnyt joskus kauan sitten. Ne ovat aikansa tuotteita. Tämä uusin Louhimiehen leffa on nykyaikainen elokuva ja sopii hyvin Toisen tuntemattoman kertomusten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä eri tulkinnat kiinnostavat kyllä ihan kokonaisuutenakin. Saa nähdä, käynkö katsomassa uutta elokuvaa, mutta Toisen tuntemattoman tarinoita odotan ja toivon, että ne täydentävät lukukokemustani.

      Poista
  2. Aina yhtä ilahtuttava lukea, kun olet pohtinut jotain myös feministin näkökulmasta :)
    Toinen tuntematon odottaa minullakin lukemista hyllyssä, ja samoissa fiiliksissä olen sen pariin lähdössä. Vaikka toki toinen maailmansota on kovin miehinen aihe, niin onhan naisiakin sodan kokijoina ollut, ja sen takia Toinen tuntematon on kyllä tervetullutta vaihtelua Tuntemattoman sotilaan rinnalle.

    Kannattaa käydä katsomassa muuten uusi elokuva! En itse ole koskaan välittänyt tästä tarinasta erityisemmin, mutta jostain syystä Louhimiehen elokuva kolahti ja kovaa. Ehkäpä luen ensimmäistä kertaa ajatuksella Sotaromaanin tai Tuntemattoman vielä tämän vuoden kunniaksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on kehunut uutta elokuvaa! Saa nähdä, päädynkö itsekin katsomaan sen jossakin vaiheessa.

      Naisten sotakokemukset on tärkeä nostaa esille, vaikka suuri kiitos kuuluu toki miehillekin. Feminismistä olen löytänyt oman tyylini blogata ja ajatella, joten feministiset pohdinnat pysyvät toivottavasti pitkään mukana blogissani :) Mukava kuulla, että näkökulma kiinnostaa muitakin.

      Poista