perjantai 20. maaliskuuta 2015

Maratonmeininkejä

Tästä se lähti!
19.30: Alku.

21.40: Reipastuin, luin Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta -romaanin loppuun. Melkoinen sekametelisoppa! Juonellisesti kirja on koukuttava, pitää suurimman osan ajasta lukijansa vireillä ja innostuneena, mutta riittääkö pelkkä tapahtumien runsaus? Uhhuh. Salkkarit tästä lähinnä tuli mieleen: 800 sivuun mahtuu toki paljon, mutta liika on aina liikaa. Näin jälkikäteen pitää ihan miettiä, mitä kirjassa lopulta paljastuikaan, koukeroita oli niin paljon. Olen hitusen pettynyt - alkuun pidin tätä parempana tarinana. Tässä oli ehkä vähän liian paljon aineksia loistavaan romaaniin, mutta paha maku tästä ei kuitenkaan jäänyt. Postausta tulossa piakkoin :) Luetut sivut: 284.

23.00: Ilta meni bloggaillessa. postaus Dickerin kirjasta ilmestynee huomisiltana maratonin päätteeksi. Ihana kirjoittaa ajatukset heti auki (olin kyllä aloittanut jo etukäteen, kuten yleensäkin), pää selvisi siinä samalla. Ihana lukuväsymys! Niin nautinnollista, miksi sitä välttelee kirjaan keskittymistä liian usein? Keskittyminen tekee niin hyvää. Nyt luin muutaman sivun Kirjablogikirjaa ja aloittelin Kirjeitä Saarelta. Ah. Hyvältä vaikuttaa!

00.10: 20 sivua Kirjablogikirjaa, 100 sivua Kirjeitä saarelta. Illan saldo: 404 sivua. Not too bad. Kirjeitä saarelta kiehtoo, helppolukuinen teos. Suhtaudun kirjeromaaneihin vähän kaksijakoisesti, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt täytyy nukkua, jotta voi herätä aamulla lukemaan lisää :)

Haaveilukirja.
10.40 Ihana Kirjeitä saarelta luettu! Heräsin kahdeksalta, avasin silmät, otin kirjan käteen. Kirjeitä saaarelta sopii mainiosti sängyn pohjalla peiton alla luettavaksi (myös suklaa kuuluu kuvioihin). Voih. Kirja ei ollut minulle mestariteos mutta juuri sellainen hyvänmielenkirja, joka saa haaveilemaan, hymyilemään ja vähän kyynelehtimään. Nyt olen viimeistään päättänyt luopua Coetzeen lukemisesta - miksi pilata vaikealta tuntuvalla kirjalla ihanan aurinkoista lukupäivää? Vaikea valita, mitä aloittaisin seuraavaksi...Luettuja sivuja 634. 

13.00 Olen siirtynyt Rasi-Koskisen Valheet-kirjaan. Jos edellisessä teoksessa pääsi nautiskelemaan haaveilusta ja hymyilystä, tämä vielä ahdistuksen syövereihin. Kirja on hyvä, tunnelma hyytävä; jos olisin tiennyt, en olisi tarttunut tähän. Toisaalta kiva, että lukuprojektin aikana tulee koettua ja luettua erilaisia kirjoja, erilaisia sanomia. Luettuja sivuja nyt 777 (piti lukea tässä samalla vielä yksi sivu - kolme seiskaa näyttää hienommalta :D). Tajuan, että olen lukenut paljon, ja melkein tuntuu, että olen tehnyt laskuvirheen. En koe olevani kovin nopea lukija, ja keskittymiseni herpaantuu aika helposti. Sitä paitsi ehdin katsoa miesten ampumahiihtokisankin (jee, Fourcade voittaa maailmancupin). Missä välissä olen oikeastaan lukenut kaikki nuo sivut?


 16.40 Valheet on lopussa. Samoin erilaiset lukuasennot, missään ei ole enää hyvä olla. Tuskin maltan odottaa huomista hartiasärkyä...No, on tämä ollut sen arvoista :) Rasi-Koskisen teoksessa yhteiskunta on julma, ihmiset moraalittomia, tunnelma synkkä. En oikein osaa päättää, pidinkö tästä vai en, minusta tarinat eivät sidostuneet toisiinsa tarpeeksi. Valheet herätti minussa kuitenkin eniten ajatuksia, tämä on sanomaltaan vahvin ja syvin. Vaikea suhteuttaa Kirjeitä saarelta -romaaniin, kun ovat niin erilaisia, niin eri tilanteisiin luotuja. Vielä kolmisen tuntia maratonia jäljellä (en tosin malttaisi luopua maratonista ollenkaan). Sivuja luettuna 973.

19.30  Loppu. Lukumaratonin viimeisillä hetkillä keskityin Zusakin Kirjavarkaaseen (139 sivua). Luin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten, rakastuin, ja tiesin, että kirjaa lukemalla maratonista jäisi hyvä mieli. Kokeilin sivullisen verran Rutosti hevosia -kirjaa, mutta se vaikutti niin omituiselta, että en tahtonut jumiutua siihen. Muutaman sivun kahlasin Rivien välissä -opusta myös.

Vuorokauden saldo: 1122 sivua. Kaksi kokonaista kirjaa, yksi loppuun luettu, yksi yhä keskeneräinen. En todellakaan uskonut moiseen summaan - minusta on niin vaikea saada loppuun yli 300 sivun mittaisia kirjoja. Toki se onnistuu, mutta se tuntuu vievän aikaa.

Ajasta pääsee luontevasti siihen, mitä tämä lukupäivä minulle osoitti. Kirjojen lukeminen ei todellakaan vie niin paljon aikaa kuin kuvittelisi: haastavinta on löytää oikea mielentila, keskittyminen. Lukumaratonini oli ihana keskittymisharjoitus, eilen illalla oloni oli ihan fyysisestikin raukea, kun sain Dickerin romaanin loppuun. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että tällaisia hemmottelupäiviä kannattaa todellakin pitää! Olo on niin virkistäytynyt: kerrankin tein kokonaisen päivän vain ja ainoastaan sitä, mistä aidosti nautin. Olin luvannut itselleni, ettei edes tiskejä tarvitse tiskata, nyt vain luen, mutta kuinka ollakaan, tiskien tiskaaminenkin sujui mukavasti lukemisen välissä, kun olo oli niin rentoutunut. Itseään pitäisi ehdottomasti arvostaa niin paljon, että ymmärtäisi pitää tällaisia vapaapäiviä useammin kuin kerran kahdessa vuodessa. Suorastaan haikeaa "lopettaa" lukeminen, lukumaratonpäivä siis. Haikean huikea olo.

Mitä te muut maratonarit tuumaatte, mikä lukumaratonpäivissä on parasta? :)

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Aah, tämä tekee niin hyvää :)

      Poista
  2. Intoa maratonille. :) Itse en malttaisi kirjoittaa blogijuttua (siis muuta kuin päivittyvää postausta) vaan keskittyisin lukemiseen... mutta oletpa silti saanut hurjan määrän sivuja kasaan jo ensimmäisenä iltana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin hetken, kannattaako aikaa käyttää kirjoittamiseen, mutta tuumin, että seuraava kirja tuntuu paremmalta, kun olen puhdistautunut ensimmäisen kirjan mietteistä :) Postaus oli muutenkin jo aluillaan, koska aloitin Dickerin jo aika päivää sitten. Kirjeitä saarelta saattaa kyllä nyt jäädä odottamaan - voisin varmaan kirjoittaa siitä loppupäivän.

      Poista
  3. Hei kivaa maratonia! :) Aina kun lukee muiden päivityksiä maratonilta, tekisi itsekin mieli aloittaa samantien oma. Siinä vain on oma hohtonsa, varsinkin nyt kun etenemisestä voi kirjoittaa omaan blogiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, olen itsekin niin monesti ihaillut toisten maratonpostauksia, että nyt oli korkea aika liittyä puuhaan mukaan :)

      Poista