perjantai 20. maaliskuuta 2015

Omatoimimaraton: h-hetken tunnelmia

Pidin ensimmäisen omatoimisen lukumaratonini kauan ennen blogiaikaa, vuoden 2013 elokuussa. Se on jäänyt tähän asti ainoaksi - vaikka nautin suunnattomasti siitä, että sain vain lukea, lukea ja lukea. Heräsin tuona viikonloppuna tavallista aiemmin, puoli kahdeksalta, ihan vain siitä ilosta ja jännityksestä, että kirjapino odotti lukijaansa. (No, niinhän se aina tekee, mutta lukumaratonkirjapinolla on vissi ero.)

Tänään on uuden maratonin aika. Lupailin sitä itselleni jo helmikuuksi, mutta enhän minä ehtinyt. Nyt on yksi suuri opiskeluprojekti pois alta, joten on vähintäänkin kohtuullista pyhittää osa viikonlopusta pelkästään kirjoihin. Sitä paitsi minulla on kamalan monta kirjaa kesken, ja haluan lopultakin tsempata itseni lukemaan ne loppuun. Vuorokauden tunnit ovat rajalliset, mutta ehkä ehdin edes jotakin :)



Kun olin pieni, levitin aina kaikki kirjastonkirjat lattialle ja ryhdyin arpomaan (enttententten-lorula), mistä kirjasta lukemisen alottaisin. Kuten aina, kirjastosta on tälläkin kertaa tarttunut mukaan huomattava määrä kirjoja (kuvassa ei ole kaikkia). Valinnanvaraa on, ja toivottavasti ymmärrän edetä fiiliksen, en keskeneräisten kirjojen, mukaan. Coetzeen Jeesuksen lapsuuden suhteen olen jo melkein luovuttanut - en ymmärrä monitulkintaista, allegorista kirjaa. Totuus Harry Quebertin tapauksesta vie puolestaan aikansa tuhtiudensa tähden. Hannan ja Katjan Rivien välissä tarttui mukaani erityiseksi siksi, että - ylläriylläri! - kirjablogimaailma kiinnostaa. Olen aina analysoinyt omia päiväkirjojani, miettinyt niiden tarkoitusta, käyttämääni kieltä, sen sellaisia asioita, ja samaa varmaan voisi tehdä bloginkin suhteen. Toinen tietokirja, Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys on blogikirjan tapaan välipalaksi, sitä varten, että ajatukset voi suunnata välillä johonkin todelliseen. Erityisen paljon odotan Kirjeitä saarelta -romaanilta, joka vastikään tuntui lähteneen monen bloggaajan matkaan. Dickeriä haluan kahlata eteenpäin, ehkä jopa lopettaa.

Juhuu! Tunnelma on korkealla, tuskin maltan odottaa! Luulen lukevani kellon ympäri siinä määrin kuin se on unen- ja ampumahiihdonkatsomistarpeet huomioiden mahdollista. Go Kaisa ja Martin Fourcade! Päättyköön tämä postaus urheilutunnelmiin - siitähän maratonissakin on kyse ;)

3 kommenttia:

  1. Minäkin olen lueskellut omia päiväkirjojani, ja tuuminut, mitä asioita pitäisi jättää pois ja mitä selventää, jos ne joskus julkaistaisiin ;) En kyllä tiedä, tuleeko sitä tapahtumaan. Hyvää lukumaratonia, Sirri!

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Olen monesti ihmetellyt, miten usein tulee kirjoitettua päiväkirjaa päiväkirjasta - ja kirjablogia kirgablogista. Samapa se, mistä kirjoittaa, kunhan kirjoittaa. Oma esikuvani on L.M.Montgomery tuhansine päiväkirjasivuineen - siinä on tavoitetta, kun samaan pyrkii! Pari Montgomeryn päiväkirjakokoelmaa on omassa hyllyssäkin, kovin lukemattomina vielä tosin...Saisi varmaan kiinnostavan päiväkirjapostauksen lukupäiväkirjaan. Hmm. Lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut Montgomeryn ensimmäistä päiväkirjaa, on kyllä aika mielenkiintoinen :)

      Poista