Sivutiellä

K.A.Applegate: Vieras. Animorphs 2. Tammi 2000 (1996) 166 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hä? Ykkösosaa kaivataan tueksi! "Sellainen oli kissanviestini maailmalle: Älä pelleile kanssani. Älä tule tiellen, älä yritä koskea minua, jos en halua että minua kosketaan. Älä yritä estää minua saamasta sitä, minkä haluan. Olin itseriittoinen. Olin täydellinen. En tarvinnut muita kuin itseni. Ihmisminän mielestä se tuntui yksinäiseltä, mutta samalla se oli hyvin rauhoittavaa." Rachel muuttaa itsensä kissaksi ja lähtee seuraamaan ystävänsä isää. Animorps-sarjan toinen osa Vieras tarttui käteeni kirjastosta lapsuusmuistona. Ihan lempparilistan kärkeen sarja ei yllä, sillä muistelen, että paras ystäväni fanitti sekä tätä että Replica-sarjaa minua enemmän. Koska ala- ja yläkoulun vaihde oli sarjojenlukemisaikaa, päätin kuitenkin tutustua tähän. Ensimmäistä osaa ei ollut saatavilla, joten lähdin Rachelin ja tämän kissaseikkailujen matkaan. Applegaten sarjan pääidea on se, ...

Liisa Huhta & Rosa Meriläinen: Feministin käsikirja Ajatus kirjat 2009 280 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Jes! Hyvä perusteos. Olen löytänyt kirjastosta Naisten ja miesten asema -hyllykön. Ennen Feministin käsikirjan avaamista on lyhyesti selostettava, miten löysin tuon hyllyn vasta nyt ja miten toin feminismikirjallisuuden lukemistooni vasta nyt. Taustalla on ainakin kolme keskeistä tekijää: kirjallisuuden opinnot, heinäkuinen kirjablogien naistenviikko sekä oma Tekstibongaus -sarjani. Näistä ensiksi mainittu on tarjonnut lyhyehkön (pääaineeni on suomi) kattauksen kirjallisuuden naiskuvien tarkasteluun ja kannustanut kiinnittämään huomiota siihen, miten sukupuolet kirjallisuudessa kuvataan. Naistenviikko puolestaan rohkaisi minua palaamaan tähän aiheeseen tarkemmin ja muistutti, että kirjallisuuden sukupuolikuvastossa on vielä paljon tulkittavaa. Tekstibongaus-postauksissani olen puolestaan jo useampaan otteeseen kiihtynyt siitä, miten naiset mediassa esitetään. Olen si...

Mooses Mentula: Jääkausi WSOY 2016 263 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Arg. Vihainen.    -Sinulla ei nyt ole koiraa viikkoon. Annat sen vaellella orpona piruna. Et huomioi mitenkään, vaikka se kuinka vinkusi. Taka-ajatuksena on saaha se epävarmaksi. Sillon se hakkee huomiota miellyttämällä, kouluttaja tiivisti. Kouluttaja jatkoi ohjeistustaan, mutta Helmiltä meni loput ohi. Hän oli ymmärtänyt tärkeimmät: pahuus oli vahvuutta ja miellyttäminen heikkoutta. Ihminen on ihmiselle susi. Se tulee väistämättä mieleen Mooses Mentulan uutuusromaanista Jääkausi , joka käsittelee kiusaamista ja sen seurauksia. Itse kutakin hahmoa kiusataan. Helmi siirtyy uuteen kouluun, mutta ei löydä paikkaansa sieltäkään. Maisasta saisi seuraa, mutta tytön erilaisuus hävettää Helmiä. Juha menettää asemansa koulun reiluimpana opena. Romaanin keskivaiheilla Jääkausi kääntyy Juhan tarinaksi. Opettajatkin voivat joutua silmittömän kiusan kohteeksi, romaani julistaa. Aikuiset joutuvat...

Lemony Snicket: Ankea alku. Surkeiden sattumusten sarja 1 Summa 2001 (1999) Suom. Mika Ojakangas 172 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hih. Humoristinen lastenjännäri. "Terve, terve", kreivi Olaf sanoi hiljaa pihisevällä äänellä. Hän oli hyvin pitkä ja hyvin laiha. Hänellä oli harmaa puku, joka oli täynnä mustia tahroja. Hänen partansa oli ajamatta eikä hänellä ollut kaksi kulmakarvoja kuten useimmilla ihmisillä, vaan yksi pitkä kulmakarvoitus. Hänen silmänsä olivat hyvin, hyvin kiiluvat, mikä teki hänestä sekä nälkäisen että vihaisen näköisen.   Lasten seikkailutarina, jonka kertoja lupaa loppuvan onnettomasti... Vanhemmat menehtyvät tulipalossa, auttaja pettää, holhoojaksi tulee pahansuopa Olof... Ankea alku (hauska nimi ykkösosalla!) aloittaa Surkeiden sattumusten sarjan, jossa kolmen sisaruksen kohtalo on maalattu varsin synkäksi.On vaikea olla yhdistämättä tätä toiseen hyvin samankaltaiseen teossarjaan, nimittäin Spiderwickin kronikoihin . Siinäkin keskiöö...

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle. Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta Kirjapaja 2016 168 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Yes. Tätä sävyä kaipasin. Kuuntele: Christina Perri - The Lonely Olen käynyt yksin elokuvissa, ja olen mennyt yksin ravintolaan syömään. Olen mennyt yksin lintuharrastajien kiikarointi-iltaan (joskin seisoin syrjemmässä, kunnes kutsu kävi). Olen mennyt yksin tanssitunneille, joissa tunsin itseni ainakin 30 vuotta muita osallistujia nuoremmaksi, ja urheutin itseni myös yliopistoliikunnan tanssitunnille, jota jännitin etukäteen lähes pakokauhuisesti mutta jossa tapasinkin sitten kesätyökaverini. Olen istunut yksin kahvilassa lukemassa,  Minun suhteeni yksinoloon on kahtalainen. Pääasiassa en pidä siitä. Erityisesti kotiin haluaisin perheen ympärilleni - en asu poikaystäväni kanssa vielä yhdessä - ja itkeskelen melkein aina, kun pitää palata "sinne oikeaan kotiin", jossa ei odota kukaan ja jossa jään liian helposti neljän seinän sisälle. Kaipaa...

Tekstibongaus-sarjasta on muodostumassa feministinen vähän tahattomastikin. Huomaan kiinnittäväni nyt huomiota siihen, miten naisia mediassa esitetään. Tuorein esimerkki on Sannin Vahinko-kappaleesta tehty musiikkivideo, joka on herättänyt jonkin verran julkista kritiikkiä.  Vahinko-biisin lyriikat tiivistyvät jotakuinkin tällaiseen ajatukseen: nainen ehdottaa varatulle miehelle, että tämä voisi tulla "testaamaan" naista ja päättää sitten, jääkö vai lähteekö. Laulun puhuja, nainen, lupaa, että hänelle on ok olla vahinko, siis pettäminen, joka tapahtuu "vahingossa".  Julkinen keskustelu kappaleesta lähti käyntiin, kun Vahingosta julkaistiin musiikkivideo, jossa laulaa paitsi Sanni myös alaikäisiä, jopa alakouluikäisiä lapsia. Tuotantoyhtiö poisti videon aika nopeasti sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien Jussi Lehmusmäki oli kritisoinut sitä, että useat lapset (suurin osa tyttöjä) laulavat testaamisesta ja vahinkona olemisesta.  "Videota katselless...

Harry Potter -lukumaraton oli oiva startti sille, että palasin pitkästä aikaa Harry Pottereihin. Aikuiskokemus on ollut hyvin erilainen kuin lapsuuden lukukokemukset, ja arvostan Rowlingia ja hänen kirjasarjaansa enemmän kuin ennen. Ennen Feeniksin kiltaa luin sarjan ensimmäisen ja neljännen teoksen. Feeniksin kilta on painavaa luettavaa. Se on paitsi pitkä, työläs teos, myös kertomus niin suurista tunteista, että niiden alle on sortua. "Sinä välität niin paljon, että sinusta tuntuu että vuodat kuiviin pelkästä tuskasta" , Dumbledore kuvailee surusta sanattoman Harryn kokemuksia. Vähän siltä tuntuu lukijastakin. Feeniksin killassa joutuu sekä kohtamaan julmetun vääryyden, joka Harryyn kohdistetaan, että kertaamaan kaikki omat tuskan hetkensä. Harva kirja aiheuttaa näin suurta ahdistusta kuin Harry Potter ja Feeniksin kilta. Tuhannen sivun jälkeen sitä pysähtyy paikoilleen itkuisin silmin ja hyväksyy Dumbledoren sanat: "(--) tällainen kärsimys todistaa, että olet i...

Minna Rytisalo: Lempi Gummerus 2016 234 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oih. Silloin en kelvannut, jouduin aina jäämään nurkkaan ja olemaan niin kuin en välittäisi yhtään. Aina liian pieni ja nuori ja ruma, sinuun verrattuna surkea otus, mutta nyt olen eri. Aika on toinen. Sinua ei enää täällä ole eikä  niitä tapoja, joilla minua nöyryytit. Ne olivat hirveitä aikoja. Sekin, miten siellä rannassa silloin. Onneksi en nähnyt kaikkea. Rytisalon esikoisteos Lempi on kaunis teos.Se on kertomus väärinymmärretyistä ihmisistä, joita kukaan ei näe niin kuin he itse haluaisivat tulla nähdyiksi ja jotka eivät näe toisia niin kuin nämä haluaisivat tulla nähdyiksi. Se on kertomus rakkaudesta, jota ei saa, rakkaudesta, joka viedään väkisin pois. Se on romaani sydänsuruista ja kaipuusta, halusta pystyä muuttamaan maailmaa sellaiseksi kuin sen tahtoisi olevan. Jokainen henkilöhahmo koskettaa omalla tavallaan. Viljamin sydänsuru on raastavaa, se, miten elämän merkityksellisyys tuntuu kadon...

J.K.Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi & Liekehtivä Pikari Tammi 2001 (1997) ja 2012 (2000) Suom. Jaana Kapari-Jatta 335 ja 768 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Vau! Lapsuuslemppari laittoi ajattelemaan.   ”Näetkö mikä minusta on tullut?” naama sanoi. ”Pelkkä varjo ja huuru…minulla on muoto vain silloin kun pääsen jonkun toisen ruumiiseen…mutta aina on ollut niitä, jotka mieluusti päästävät minut sydämeensä ja mieleensä….yksisarvisen veri on vahvistanut minua näinä menneinä viikkoina….sinä näit uskollisen Oraven juovan sitä minun puolestani metsässä….ja kunhan saan elämän eliksiirin haltuuni, kykenen luomaan itselleni oman ruumiin…” Kukapa 1990-luvulla syntynyt ja kouluikänsä 2000-luvulla viettänyt ei olisi Pottereihin tutustunut? Oli minullakin se kausi, vaikken yläasteiässä enää juuri fantasiaa muuten lukenutkaan. Potter-maraton innosti minut palaamaan  Pottereiden pariin, ja juuri nyt istun kotonani hiljaisena. Olen juuri saanut luettua Liekehtivän ...

Muutama päivä sitten tuohduin siitä, miten olympialaisiin osallistuvista naisista uutisoidaan. Keskisuomalaisen otsikolla ja sitä tarkentaneella tekstillä ei mielestäni juuri ollut uutisarvoa: sen sijaan, että juttu olisi kertonut rantalentopallon erilaisista peliasuista, se laittoi vastakkain länsimaiset, kaksiosaisia "bikineitä" suosivat naiset ja oletetut musliminaiset.  Vähintääkin yllätyin, kun saman lehden verkkosivuilla julkaistiin kommentti , jonka naistoimittaja on otsikoinut Kauppaopiston naiset -biisiin viitaten: Olympialaisten naiset, ne todella kääntää mun pään. Hätkähdin tätä ehkä siksi, että (intertekstuaalisuudestaan huolimatta) tässäkin otsikossa ja jutussa naiset asetetaan katseen alle, vieläpä niin, ettei katse erityisesti heihin suuntaudu ennen kuin jotakin poikkeuksellista tapahtuu (he menestyvät olympialaisissa).  Poikosen teksti on sinänsä hyvä sisällöltään: puhutaan naisten juhlinnasta ja olympiamenestyksestä. Naiset ovat tehneet parhaimmat s...

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen Tammi 2008 164 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Pikku-Pottereille. "Suomentaja ei käännäkään sanoja vaan ajatuksia." "Kielen on oltava selkeää, sujuvasti luettavaa suomea, mutta ei lukijan pidä luulla, että Tylypahka on Suomessa ja siellä syödään mämmiä ja maksalaatikkoa." Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen on kiinnostava katsaus siihen, kuinka suosittujen Pottereiden käännökset ovat syntyneet. Kapari-Jatta on saanut työstään kiitosta - ja ihan syystä. Potter-käännösten kielileikit ovat yksi syy, miksi sarja on itseänikin kiehtonut. Lukija houkutellaan mukaan leikittelevän kielen avulla. Pollomuhku ja Posityyhtynen osoittaa, että suomentajan työ on työtä siinä missä muutkin työt: se vaatii aikaa, useita luku- ja kirjoituskertoja ja tiedonhakua. Kuten viime vuonna, kääntämistä koskevan esseekokoelman luettuani totesin, olen alkanut ymmärtää käännöksen olevan eri taideteos kuin se alkuperäinen. San...

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira Tammi 1999 (1997) Suom. Anu Havia 119 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hä! En arvannutkaan kaikkea. Kadonneen opaskoiran kertomus saa alkunsa, kun Bess tule hakemaan itselleen koiranpentua, josta koulutetaan myöhemmin opaskoira. Paula ja George ovat mukana, eikä tietenkään mene kauaakaan, kun kummallisia tapauksia alkaa ilmetä. Nimi on oikeastaan vähän harhaanjohtava, koska pääasiassa juoni koskee rahanpesuvyyhteä ja Marisalle aiheutettuja harmeja. Opaskoirakin katoaa, mutta olettaisin nimen olevan houkutus. Voi olla, että pidin teoksen nimeä itsekin sympaattisena ja tartuin siksi juuri tähän kirjaan (eläinaiheet houkuttelivat nuorena).  Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira -teoksen vahvuuksiin kuuluu sujuvasti etenevä dialogi. Se tekee lukemisesta nopeaa, ja ehkä lukijaa pyritään harhauttamaan moniäänisellä keskustelulla ja mahdollisten vaihtoehtojen pohdinnalla. On tavallaan hassua, että Neiti Etsivät ovat lastenki...

Yksi kuva näyttää: Naisurheilijat enemmän alasti kuin pukeissa Näin otsikoi Keskisuomalainen artikkelinsa 8.8.2016.  Ingressi kuuluu tähän tapaan: Rantalentiksessäkään ei enää tarvitse pukeutua pikku bikineihin . Seuraan paljon uutissivustoja, ja jo pidemmän aikaa olen ollut pettynyt maakuntalehtien tasoon. Ne eivät vastaa uutisoinniltaan eivätkä oikeinkirjoitusasultaan sitä, mitä asialliselta, luotettavalta uutismedialta olettaisi. Olen alkanut tottua klikkausjournalismitasoon, mutta siitä huolimatta Keskisuomalaisen otsikko hämmentää minua. Seuraavat kysymykset nousevat mieleen otsikkoa, kuvaa ja juttua lukiessa: 1) Olenko sittenkin eksynyt Ilta-Sanomien sivuille? 2) Mistä tässä uutisoidaan? 3) Miksi tästä uutisoidaan? 4) Miksi otsikko ja ingressi eivät vastaa toisiaan? 5) Miksi tämä vastakkainasettelu muslimien ja länsimaalaisten välillä? 6) Miksi mieleenjääväksi lopuksi annetaan puheenvuoro naiselle, joka haluaa pukeutua "pieneen" asuun? 7) Miksi tällainen...

Kiitos haasteesta Unelmien aika -blogin Katriinalle.  1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 2. Laita palkinto esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 1. Mikä on ollut kuluneen kesän paras kirja?  Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin. Huikea nuortenkirja, joka rikkoo niin yhteiskunnassa kuin sen kirjallisuudessa vallitsevia normeja. Hienoa! Myös Eeva Kilven Talvisodan aika vavahdutti. 2. Mikä kirja on ollut kuluneen kesän pettymys?  Rakastin pienenä koiria ja koirasarjoja, mutta Vilman koiraklubi ei puhutellut enää, kun lapsuuden lempparikirjoihin perehdyin. 3. Mikä ...