tiistai 9. elokuuta 2016

Lapsuuden lempparit 6: Neiti Etsivä

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira
Tammi 1999 (1997)
Suom. Anu Havia
119 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Hä! En arvannutkaan kaikkea.
Kadonneen opaskoiran kertomus saa alkunsa, kun Bess tule hakemaan itselleen koiranpentua, josta koulutetaan myöhemmin opaskoira. Paula ja George ovat mukana, eikä tietenkään mene kauaakaan, kun kummallisia tapauksia alkaa ilmetä.

Nimi on oikeastaan vähän harhaanjohtava, koska pääasiassa juoni koskee rahanpesuvyyhteä ja Marisalle aiheutettuja harmeja. Opaskoirakin katoaa, mutta olettaisin nimen olevan houkutus. Voi olla, että pidin teoksen nimeä itsekin sympaattisena ja tartuin siksi juuri tähän kirjaan (eläinaiheet houkuttelivat nuorena). 

Neiti Etsivä ja kadonnut opaskoira -teoksen vahvuuksiin kuuluu sujuvasti etenevä dialogi. Se tekee lukemisesta nopeaa, ja ehkä lukijaa pyritään harhauttamaan moniäänisellä keskustelulla ja mahdollisten vaihtoehtojen pohdinnalla.

On tavallaan hassua, että Neiti Etsivät ovat lastenkirjoja. Niiden päähenkilöt ovat nuoria aikuisia - tai teini-ikänsä loppupuolella. Kenties vähän lukijaa vanhemmat hahmot, tuollaiset isosiskonkaltaiset, toimivat roolimalleina ja idoleina.

Kaiken kaikkiaan teos on hyvin harmiton, kuten Neiti Etsivät yleensäkin. Tässäkin tapahtuu kaikenlaista, mutta minusta se on vain hyvä, kun ajattelee lasten mielikuvitusta ja sen kehittymistä. On niin helppo arvata, mistä on lapsena ottanut vaikutteita omiin seikkailukertomuksiinsa!

2 kommenttia:

  1. Luin lapsena paljon Neiti Etsiviä. Minustakin tuntuu, että kirjan nuoret naiset toimivat roolimalleina. Ainakin sillä perusteella, että kirjoihin on laitettu usein neuvoja, kuinka pitäisi urheilla, syödä oikein ja kohdella muita ihmisiä. Minuakin houkutti lapsena lukea eläinaiheisia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä nuortenkirjoissa on vähän liikaakin ohjeita ja vielä sellaisella aikuisen äänellä, joka ei yhtään houkuttele tottelemaan... :D

      Poista