maanantai 22. elokuuta 2016

Lapsuuden lempparit 8: Surkeiden sattumusten sarja


Lemony Snicket: Ankea alku. Surkeiden sattumusten sarja 1
Summa 2001 (1999)
Suom. Mika Ojakangas
172 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Hih. Humoristinen lastenjännäri.
"Terve, terve", kreivi Olaf sanoi hiljaa pihisevällä äänellä. Hän oli hyvin pitkä ja hyvin laiha. Hänellä oli harmaa puku, joka oli täynnä mustia tahroja. Hänen partansa oli ajamatta eikä hänellä ollut kaksi kulmakarvoja kuten useimmilla ihmisillä, vaan yksi pitkä kulmakarvoitus. Hänen silmänsä olivat hyvin, hyvin kiiluvat, mikä teki hänestä sekä nälkäisen että vihaisen näköisen.
 
Lasten seikkailutarina, jonka kertoja lupaa loppuvan onnettomasti...

Vanhemmat menehtyvät tulipalossa, auttaja pettää, holhoojaksi tulee pahansuopa Olof...Ankea alku (hauska nimi ykkösosalla!) aloittaa Surkeiden sattumusten sarjan, jossa kolmen sisaruksen kohtalo on maalattu varsin synkäksi.On vaikea olla yhdistämättä tätä toiseen hyvin samankaltaiseen teossarjaan, nimittäin Spiderwickin kronikoihin. Siinäkin keskiöön nousee kolme orpoa sisarusta, jotka joutuvat asumaan varsin kammottavaan taloon. Teoksia yhdistää myös hienot, kirjojen tyyliin sopivat kuvitukset, joista Ankeassa alussa vastaa Brett Helquist.

Tässä ensimmäisessä osassa kauhistellaan uutta, synkeää elämäntilannetta, koetetaan totutella julmaan Olofiin ja etsitään tietoa naimalaista.Viimeisimpään liittyvä juonenkäänne on ainakin aikuislukijalle vähän hämmentävä, samoin kuin se, että eräs aikuinen kertoo odottaneensa, että pääsee näkemään Violetin kauniit kasvot.

Ankea alku on lastenromaani siitä, miten pahoja aikuiset voivat olla ja miten paljon vääryyttä lapsetkin saattavat joutua kestämään. Snicketin kirja ei kuitenkaan ole sävyltään niin synkkä kuin se voisi olla: lasten sattumukset ovat oikeasti tosi synkkiä, ja kirjan olisi saattanut vallata melankolinen sävy. Aikuislukijalle kirja kuitenkin näyttäytyy varsin ratkaisukeskeisenä - lapset pyrkivät selvittämään tiensä pois onnettomuuksista - eikä surkeuden tunteisiin jäädä vellomaan: pikemminkin kertoja toteaa aina lukijalle, että tältähän se tuntuisi, tiedätkin, joten jatketaanpa sitten. 

Spiderwickin kronikoihin verrattuna Ankeassa alussa oli ilahduttavaa se, että kaikki kolme sisarusta kuvataan jokseenkin tasaveroisina. Siinä missä Spiderwickissä sisarusparven keskimmäinen, Jared-poika, nousee rohkeimmaksi ja siten toistaa käsitystä miehistä arvoitusten ratkaisijoina, on Ankeassa alussa koneista ja arvoituksista kiinnostunut henkilö nimenomaan vanhin, siis Violet. Klaus puolestaan tukeutuu kirjoihin, ja Sunny on huvittava, ympäristöään tarkkaileva taapero, jonka vauvakieltä kertoja tulkkaa.

Toisaalla: Nulla dies sine legendo, Mustetta paperilla, Notko, se lukeva peikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti