tiistai 30. elokuuta 2016

Lapsuuden lempparit 9: Animorphs (Vieras)

K.A.Applegate: Vieras. Animorphs 2.
Tammi 2000 (1996)
166 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Hä? Ykkösosaa kaivataan tueksi!
"Sellainen oli kissanviestini maailmalle: Älä pelleile kanssani. Älä tule tiellen, älä yritä koskea minua, jos en halua että minua kosketaan. Älä yritä estää minua saamasta sitä, minkä haluan. Olin itseriittoinen. Olin täydellinen. En tarvinnut muita kuin itseni. Ihmisminän mielestä se tuntui yksinäiseltä, mutta samalla se oli hyvin rauhoittavaa."

Rachel muuttaa itsensä kissaksi ja lähtee seuraamaan ystävänsä isää.

Animorps-sarjan toinen osa Vieras tarttui käteeni kirjastosta lapsuusmuistona. Ihan lempparilistan kärkeen sarja ei yllä, sillä muistelen, että paras ystäväni fanitti sekä tätä että Replica-sarjaa minua enemmän. Koska ala- ja yläkoulun vaihde oli sarjojenlukemisaikaa, päätin kuitenkin tutustua tähän. Ensimmäistä osaa ei ollut saatavilla, joten lähdin Rachelin ja tämän kissaseikkailujen matkaan.

Applegaten sarjan pääidea on se, että joukolla nuoria on kyky muuntautua eläimiksi, kun he sitä tarvitsevat. Nuoret kutsuvat itseään animorfeiksi, ja he taistelevat yeerkejä vastaan. Vieras oli siitä harmillinen lukukokemus, että se olisi vaatinut taustalleen ensimmäisen osan: en missään vaiheessa päässyt täysin mukaan siihen, miksi animorfit ja yeerkit on asetettu vastakkain. Jonkinlaisesta maailmanpelastamissarjasta on kyse, mutta sen tarkemmin Applegate ei sajraa yhdistäviä tekijöitä tässä kirjassa avaa. 

Vaikka Vieras etenee sujuvan dialogin ansiosta nopeasti, se jää rakenteeltaan ja sisällöltään vähän hankalaksi. Mielestäni asioita ei kuvata tarpeeksi, eikä lukija pääse sisään Applegaten luomaan maailmaan. Romaanissa keskitytään pelastamaan yhtä ihmistä, mutta heimoissa ja olennoissa(yeerkien, andaliittien, taxxonejen ja hork-bajirien) on helppo mennä sekaisin. Kirja huipentuu selviytymistaisteluun, joka on jokseenkin sekava ja paniikinomainen action-kohtaus. 

Siitä Applegatea saa kuitenkin kehua, että romaani pakottaa ajattelemaan ihmisen ja eläimen suhdetta. Rachel huomaa monta kertaa, miten hän eläinmuodossaan ajatuu viettien viemäksi. Ihminen sen sijaan kuvataan rationaalisena, hallitsevana olentona, joka pystyy pitämään myös eläimiä hallinnassaan. Lukijalle jää vähän epäselväksi, missä määrin kirja tukee tai on tukematta eläinten oikeuksia. Romaani kuitenkin osoittaa, että maailma näyttää varsin toisenlaiselta, kun sitä katselee toisenlaisen olennon silmin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti