Tänä keväänä kaikille yhdeksäsluokkalaisille jaetaan Chimamanda Ngozi Adichien feministinen essee We all should be feminists. Lyhyesti sanottuna esseen jakamisessa on kyse WOW Finlandin (Women of the World) tasa-arvoon liittyvästä ISOT-hankkeesta (Itsenä olemisen tärkeydestä). Adichien kirjan jakamisella halutaan edistää feminismin näkyvyyttä suomalaisessa keskustelussa, ja samalla painotetaan monikulttuurisuuteen oppimista. Idea on lähtöisin Ruotsista, jossa sama kirja jaettiin nuorille toissa vuonna.
Vaikka teos ei ole vielä suomeksi ilmestynyt eikä esseetä nuorisolle jaettu, pamfletin yleinen levittäminen on aiheuttanut paheksuntaa. Sanna Ukkola ihmettelee Ylen kolumnissaan (5.2.2017), miksi lapsille syötetään väkisin tiettyjä ideologioita, kuten feminismiä tai veganismia. Yhteiskuntaopin opettaja Juho Mäenpää puolestaan kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (1.12.2016), ettei kaikkien pidä olla feministejä ja ettei hän itse aio välittää kiistanalaista propagandaideologiaa eteenpäin.
Mitä arvostetaan - ja kuka arvostaa?
Keskustelin teoksen jakamisesta läheisen ystäväni kanssa. Hän huomautti minulle aiheellisesti, että samaan tapaan yhdeksäsluokkalaisille voisi mainostaa, että meidän kaikkien on oltava vegaaneja, marxisteja tai mitä nimikkeen tilalle haluaakaan lisätä (rasisteja, katupartiolaisia, uskovaisia jne.). Ideologisen tai ideologiaan pohjautuvan esseen levittäminen onkin tietysti arvovalinta, ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
Yleisölle on tietysti avattava sekin, kuka hanketta johtaa. WOW on selkeästi feministinen ryhmittymä, mutta hanketta tukee muun muassa Kulttuuri- ja opetusministeriö. Voi olla ihan aiheellista kysyä, millä perusteilla kouluun jaetaan levitettäväksi juuri feministinen teos. Miksi opetusministeriö ei tue esimerkiksi luterilaisuuteen tai ympäristönsuojeluun liittyvää materiaalia? Entä mitä itse sanoisin, jos kaikille yhdeksäsluokkalaisille jaettaisiin Uusi Testamentti tai muu seurakunnan opas. Mitä jos Soldiers of Odin lähettäisi omasta toiminnastaan julkaisun nuorille, kehottaisi katupartioihin? Vaan toisaalta - voidaanko näitä asioista rinnastaa; onko kyse samasta asiasta?
Vaan miksi ei?
On nimittäin kysyttävä, miksi feminismiä ei tuotaisi lähemmäs nuorten elämää. Hyvänen aika, kyse on tasa-arvosta! Kyse on siitä, että Adichien teoksen kautta nuorten on mahdollista saada tietoa siitä, millä tavalla sukupuolten eriarvoisuus nykymaailmassa - olipa kyse Nigeriasta, Yhdysvalloista, Suomesta tai koko maailmasta - näyttäytyy. Turhan paljon näistä asioista ei koulussa puhuta; tuskinpa itsekään tiesin yläastevuosinani, millaisiin sukupuolisidonnaisiin, sosiaalisiin käytänteihin olin siihen ikään mennessä ehtinyt tottua ja sosiaalistua. Moni asia otetaan annettuna, niin hyvät kuin huonot puolet.
Minusta aiheellista on pohtia myös sitä, onko teoksen jakamisessa kyse julistuksen levittämisestä vai tiedon jakamisesta. Feminismissä puhutaan paljon siitä, onko ihmisillä pääsyä esimerkiksi tiettyihin palveluihin tai tietoon. Feminismi ei ole kaikille tuttu aate, mistä kertoo tietysti jo se, että monet kokevat kirjan tytöille tarkoitetuksi lahjaksi (ikään kuin pojat eivät hyötyisi feminismistä tai voisi oppia siitä). Tasa-arvon kannalta kirjan jakaminen antaa tasavertaisen mahdollisuuden päästä tutustumaan feminismiin ja tasa-arvoon sekä osallistua aihetta koskevaan keskusteluun. Se tarjoaa mahdollisuuden herätellä ajatuksia, joita ei ole tarvinnut ajatella. Koska kirjan keskeinen teema epäilemättä on tasa-arvo, teoksen voi syystä sanoa nojautuvan monelle tärkeisiin arvoihin. Adichie pyrkii teoksellaan hyvään, ja samaa hakee WOW:n kampanja.
F-sanan kirous
Kenties koko sopassa on nyt kyse siitä, millaisia mielleyhtymiä sana feminismi herättää. Se, mitä feminismin ajatellaan olevan, ei ehkä ole sitä, miten feminismit itse määrittelevät aatteensa, ajatuksensa ja toimintansa. Ilta-Sanomien jutussa mukana oleva twiitti sattuu paljastamaan, etteivät kaikki näe yhteyttä feminismin ja tasa-arvon välillä, vaikka ainakin minulle feminismi on nimenomaan tasa-arvoa. Se on pyrkimystä huomata epäoikeudenmukaisuudet ja etuoikeudet ja halua vastustaa näitä voimia. Naisviha tuntuu leijuvan feministien ympärillä erityisen vahvasti - ikään kuin tasa-arvoa kannattavissa, itseään puolustavissa henkilöissä olisi jotakin erityisen pelottavaa. Perustuuko feminismin inhoaminen valkoisen miehen pelolle? Pelkääkö valkoinen mies menettävänsä oman etuoikeutetun asemansa, jos toisellekin annetaan jotakin hyvää. Ainakaan suomalaisessa kulttuurissa ei aina iloita siitä, jos naapuriakin onnistaa.
Suhtauduttaisiinko teoksen jakamiseen myönteisemmin, jos sen nimi olisi vaikkapa Meidän kaikkien pitäisi kannattaa tasa-arvoa tai Meidän kaikkien pitäisi noudattaa ihmisoikeuksia? Ketään ei enää yllätä se, että nykymaailmassa liberaalit ja konservatiivit kohtaavat yhä useammin ja yhä rajummin. Vastakkainasettelut lisääntyvät. Feministinä koen, että minun on seliteltävä mielipiteitäni jatkuvasti - moni tuttu ei tunnu olevan valmis kaikelle sille, mitä olen ehtinyt epätasa-arvosta oppia. Feministejä pidetään saarnaavina tiukkapipoina. Mitä taas tulee tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin, niitä ei vastusteta julkisuudessa yhtä avoimesti. Kukapa niin kehtaisi tehdä - totta kai tasa-arvoa kannatetaan!
Olennainen jää sivuun
On aika surullista, että julkisessa keskustelussa kommentoidaan lähinnä sitä, ettei kirjaa pidä jakaa. Harva kuitenkaan perustelee mielipidettään. Feminismin tarvetta ei tiedosteta, koska feminismi nähdään kapeampana liikkeenä kuin mistä siinä oikeasti on kyse. Osansa on tietysti silläkin, ettei tiettyä joukkoa kiinnosta se, mihin feminismiä tarvitaan - he eivät näe sille tarvetta. Ilta-Sanomien kommentteja lukiessa tulee vain paha mieli - miehet meuhkaavat, että heidän poikiaan tulee kunnioittaa yhtä lailla kuin toisten tyttöjä. Se, että tytöt saisivat edes joskus oman hetkensä, ei pälkähdä mieleen, koska naisten syrjimistä ei nähdä vuosisatoja kestäneenä ongelmana. Feminismiä ei myöskään osata laajentaa naisten aseman ulkopuolelle. Ei ymmärretä, että feminismi vapauttaa myös miehet, mahdollistaa monenlaiset mieskuvat, ja antaa äänen myös rodullistetuille, vammaisille ja muille yhteiskunnassa syrjityille.
Lopuksi voi tietysti kysyä sitäkin, mitä pahaa yhden teoksen jakamisessa on. Kirjat lahjoitetaan, mutta kukaan ei pakota lukemaan. Opetuksen tulee toki edistää tasa-arvoa ja keksisin monta hyvää tapaa hyödyntää Adichien teosta äikän tunneilla. Mistään julistamisesta en kuitenkaan itse opettajana haaveile - näkökulmia tasa-arvoon voi tuoda esille, ja jokainen voi sitten valita, onko valmis avaamaan silmänsä Adichien ja muiden feministien esittämille ajatuksille vai jatkaako mieluummin sillä tiellä, jolla on ollutkin.
Hieno kirjoitus, Sirri! F-sanan pelkoa minäkin jaksan ihmetellä. Aivan kuin feminismi olisi sovinismia.
VastaaPoistaKiitos, Elina! :) Jollakin tavalla feminismi yhdistyy ihmisten mielissä ihan muihin juttuihin kuin tasa-arvoon. Kai se on se vanhakantainen ajatus siitä, että ajetaan vain naisten asemaa. Miesten taas tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, ettei heidän etuoikeutettu asemansa kestäkään ehkä ikuisesti. Sitä en tosin ymmärrä, miksi naisten oikeudet olisivat miehiltä pois.
PoistaHieni kirjoitus tosiaan! Feminismistä on monia tulkintoja ja radikaalimmat saavat äänensä kuuluville ja miehet inhoamaan feminismiä. En tule koskaan ymmärtämään miehiä, jotka haluavat tehdä pahaa naisille.
VastaaPoistaKiitos! Niin, tämähän se on ainainen ongelma aatteiden, uskontojen ja vähän muunkin kanssa - tulkintaa on paljon, ja radikaalit näkyvät. En usko, että suurin osa noistakaan kommentoijista haluaa pahaa naisille, he eivät vain tunnu ymmärtävän, että joskus on annettava oikeutta muillekin kuin itselle. Itsekeskeisyys ärsyttää ja samoin toki se, että toisia kohdellaan kaltoin. Eipä tuo feminismi tunnu olevan miellyttävä asia kaikille naisillekaan.
PoistaMinusta feminismi tarkoittaa juurikin naisten tasa-arvon puolustamista (mikä tulee ilmi jo koko ideologian nimestäkin). Siinä puututaan siis yhteiskunnan epäkohtiin ja sukupuolirooleihin, jotka koskevat naisia. Harvoin kuulen feminismin nimissä ajettavan miesten oikeuksia (pitäisikö esimerkiksi armeijan olla pakollinen kaikille? Eikö olisi juurikin sitä sukupuolten tasa-arvoa ja perinteisten sukupuoliroolien rikkomista...) Tästä syystä mielestäni feminismissä mennään pieleen, kun kutsutaan sitä liikkeeksi joka ajaa KAIKKIEN tasa-arvoa. Se ajaa nimenomaan naisten tasa-arvoa, mikä ei ole ollenkaan huono periaate, mutta siitä pitäisi olla rehellinen. :) Olisiko siis pitänyt jakaa myös pamfletti, jossa puhutaan miesten oikeuksista, sukupuolirooleista, yhteiskunnan odotuksista ja epäkohdista?
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että myös miesten oikeuksista (ja velvollisuuksista) sekä heihin (ja muunsukupuolisiin) kohdistuvista sukupuolirooleista pitäisi puhua. Totta kai. Minä ymmärrän feminismin niin, että se on lähtenyt liikkeelle naisten aseman puolustamisesta ja sillä saralla feminismillä on toki edelleenkin eniten tehtävää. Mutta ihan yhtä lailla esimerkiksi koti- tai yksinhuoltajaisien puolustaminen tai tasa-arvoinen armeija ovat feministisiä kysymyksiä. Feminismin nimi viittaa toki naisiin, koska alun pitäen kyse on ollut vain naisista. Nykyään liike on laajentunut. Minusta ei myöskään voi puhua pelkästä naisten tasa-arvosta tai naisten aseman ajamisesta, koska ei mitään sukupuolta pidä nostaa toisten yläpuolelle. Ikävä fakta taitaa kuitenkin olla, että naisiin kohdistuu enemmän syrjintää kuin miehiin, ja siksi esim. Adichie puhuu niin paljon juuri naisten asemasta yhteiskunnassa.
PoistaHyvää pohdintaa, ja olen ehdottomasti monessa samaa mieltä sinun kanssasi! Minusta tuntuu, että aika monet tätä hanketta vastustavat eivät ole (ainakaan ajatuksella) lukenut edes kyseistä kirjasta, jossa otetaan hyvin tasa-arvoisesti kantaa molempien sukupuolten asemiin.
VastaaPoistaIdeologian tuputtaminen kouluissa on asia erikseen, mutta toisaalta nyky-yhteiskunnassa on todella vaikea välttyä ideologioilta; onhan demokratiakin yksi niistä, kuten myös uskonnon opetus. Feminismi herättää vaan edelleen niin voimakkaita tunteita, että tämän kautta nyt sitten nostettiin se ideologiakeskustelu pöydälle.
Mielestäni feminismi on ihan kelpo ideologia opettaa koulussa sen tasa-arvonäkökulmasta, eihän tässä kuitenkaan 60-luvun radikaalifeminismiä tytöille opeteta. Loppujen lopuksi samaa keskustelua voidaan käydä liikunnan merkityksestä, kierrättämisestä, kasvisruokapäivästä.
Taisin vain tiivistää sinun postauksesi, mutta oli pakko päästä sanomaan jotain aiheesta, ja Iltasanomien kommenttipalstaa en koskisi pitkällä tikullakaan :D
Oikeassa olet - ideologiaa on kaikkialla, ja mitä tahansa voitaisiin alkaa kyseenalaistaa tai arvottaa. Olen viime päivinä pohdiskellut tuttujeni kanssa sitä, pitäisikö lakata puhumasta feminismistä ja siirtyä tasa-arvon käsitteeseen; se kun herättää vähemmän vastustusta mutta pyrkii ihan samoihin tavoitteisiin. Feminismi-sanan historia johtaa harhaan.
PoistaMinäkään en ole vielä Adichien teosta ehtinyt lukea (mikä katsottakoon miinukseksi argumentaationi kannalta), mutta saman havainnon olen tehnyt: harva tuntuu teosta lukeneen. Pikemminkin feminismi-käsite ärsyttää, kun se yhdistetään niin vahvasti naisiin. Ja kuten Lukumato tuossa alla toteaa, ei omista oikeuksista haluta luopua.
Taidan pysytellä vastedes kaukana Ilta-Sanomien kommenteista, tällä pallolla saa pahoittaa mielensä muutenkin turhan usein.
Perussuomalaisten Suomen Perusta on jo tarttunut tähän pelkän somemeuhkaamisen sijaan. He ovat julkaisseet Epäneutraalin sukupuolikirjan, josta on tiedotteen mukaan lähetetty näytekappale yläkouluille ja sitten opettajat saavat halutessaan jakaa teosta oppilaille. Teos on myös ilmaisena e-kirjana.
VastaaPoistaLuin tuon läpi, bloggauksen teen heti kun jaksan. Teos on todella nöyryyttävä. Haluaisinkin vedota kaikkiin yläasteen opettajiin, ettei sitä jaeta eteenpäin. Kriittisen suhtautumisen feminismiin voi tehdä muutenkin. Kukaan ei saisi kuulla olevansa pervo ja vakavasti häiriintynyt. Eritoten teoksessa lytätään transihmiset.
Jos teoksesta oli jotain hyötyä, niin ainakin se sai minut muistamaan, miksi meuhkaan yhdenvertaisuudesta. Identiteettiään pohtiville yläkoululaisille teos voi olla vielä pahempi kolaus ja seuraukset huonot.
Tässä on yksi vastaus kysymykseesi kuinka tasa-arvo on keneltäkään pois: ''Useimmilla elämänalueilla on olemassa rajallinen määrä resursseja, velvollisuuksia tai mahdollisuuksia; silloin yhden sukupuolen aseman parantaminen johtaa miltei väistämättä toisen sukupuolen aseman huonontumiseen. Väitteisiin tasa-arvon ei-nollasummaisuudesta onkin syytä suhtautua varauksellisesti. Tasa-arvosta puhuminen ei-nollasummaisena yleisenä hyvänä vaikuttaa enemmän retoriselta pyrkimykseltä lisätä tasa-arvopolitiikan hyväksymisenarvoisuutta kuin hyvin perustellulta väitteeltä tasa-arvon sisällöstä.'' Eli omista etuoikeuksista ei haluta luopua yleisen hyvän vuoksi.
Jos haluat lukea antifeministisen teoksen, tässä on yksi sellainen.
Voi elämän kevät. Kai tämä oli arvattavissa, mutta jotenkin hullua, miten ihmiset loukkaantuvat siitä, että tasa-arvoasioita ajetaan. No, loukkaannunhan minäkin vuorostani tosta kuvailemastasi teoksesta, mutta kai siihen syy on silloin, kun se pyrkii vahingoittamaan ja loukkaa ihmisten oikeuksia. Se, että vaikkapa naiset saisivat lisää mahdollisuuksia, sattuu tietysti eniten miehiin, jotka eivät omaansa halua menettää - vaikka eihän kyse pitäisi olla siitä, että se, mitä toiselle annetaan, on toiselta pois.
PoistaOi voi. Enpä tiedä, tahdonko lähestyä tuota teosta. Jo kuvailustasi tulee paha olo; miksi maailma on tällainen?
Apua, miten hieno teksti. Saanko jakaa tämän Twitterissä? Ihan huikeaa. Nyt on niin "mind blown"-olotila, etten osaa sanoa mitään tämän kummempaa, mutta olen niiin niiiin iloinen, että löysin blogisi. Kiitos.
VastaaPoistaKiva kuulla, että teksti kolahti. Toki tätä saa levittää ☺ Aiheessa riittää pohdiskeltavaa ja keskusteltavaa.
Poista