Siirry pääsisältöön

Anne Frank: Päiväkirja

Anne Frank: Päiväkirja 
Toim. Otto M. Frank & Miriam Pressler
Tammi 2002
421 s.
Pisteitä: 3/5
Fiilis: Huh. Hiljaisuus.
"Mutta Dussel joutui heti valtavan kysymystulvan kohteeksi, ja hänen kertomuksensa olivat niin julmia ja barbaarisia, ettivät ne enää menneet pelkästään yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos. Kuitenkin me laskemme jälleen leikkiä ja kiusaamme toisiamme heti kun julmat kertomukset ovat hiukan unohtuneet. Meitä ja ulkopuolella olevia ei auttaisi yhtään, vaikka olisimme jatkuvasti yhtä synkkiä kuin olemme kaikki tällä hetkellä. Ja kannattaisiko tehdä Salaisesta siivestä tehdä surumielinen Salainen siipi?"

Tunnetun tytön tarina holokaustin keskeltä.

Sanaton: Mitä tähän voisi sanoa? Miten tällaista teosta voi kommentoida? Tuntuu väärältä arvostella tai kritisoida päiväkirjaa, joka on totta, erään ihmisen tarina. Useaan kertaan minun piti muistuttaa itselleni, että tässä on kyse todellisuudesta, siitä, mitä oikeasti on tapahtunut. Sitä oli vaikea käsittää. Päiväkirjahan voisi olla romaani: päähenkilönä noheva, väärinymmärretty lapsi, ihmiset tiiviisti toistensa kanssa, perheen sisäistä riitelyä, ulkomaailman sotimista, nuoren tytön henkistä kasvua. Näin kuitenkin tapahtui, ja julmaa on se, että Anne itse ei tiedä kohtaloaan. Monessa blogissa onkin kirjoitettu siitä, että teoksen vahvuus perustuu siihen, että lukija tietää, mitä lopulta tapahtui. Eittämättä on riipaisevaa lukea Annen haaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista vain huomatakseen, että nuorella on elinaikaa alle vuosi. Kipeältä tuntuu sekin, ettei lukija koskaan saa tietää Annen viime vaiheiden tuntemuksia, ajatuksia. Voi vain olettaa, miten paljon pahemmaksi elämä on vähä vähältä käynyt, minkä määrän kauhua ja traumoja nuori on joutunut kohtaamaan.

Trauma: Miltä tällaisen nuoren myöhempi elämä olisi näyttänyt? Miltä se näyttää niillä pakolaisilla ja kidutetuilla, jotka selviävät omista koettelemuksistaan? Miten omaa elämäänsä pystyy jatkamaan? Tätä olen miettinyt esimerkiksi maahanmuuttajanuorten kohdalla - miten nuoret, jotka saapuvat Suomeen rankoista olosuhteista, traumatisoituneina ja uupuneina, voivat selvitä uudesta kielestä, uudesta kulttuurista, koulunkäynnistä ja yhteiskunnan vaatimuksista? Anne Frankin päiväkirja osoittaa, että ihmisluonne kestää mahdottomaltakin tuntuvia asioita. Psyykeä koetellaan, tietenkin, mutta ihminen pystyy sopeutumaan, hyvässä ja pahassa, kaikenlaisiin olosuhteisiin. Ihmisellä on kyky erilaisiin selviytymismenetelmiin: Annea auttaa opiskelu. Kaikesta huolimatta traumaperäisen stressin oireet näkyvät Annen kirjoituksissa:
"Tänä iltana Bepin ollessa vielä täällä joku soitti pitkään ovikelloa, kovaa ja läpitunkevasti. Kalpenin heti, sain vatsanväänteitä ja sydämentykytystä pelkästä pelosta.
 Maatessani iltaisin vuoteessa kuvittelen olevani yksin vankityrmässä, ilman isää ja äitiä. Joskus olen harhailevinani eksyksissä, tai meidän Salainen siipemme on syttynyt tuleen, tai ne tulevat noutamaan meitä yöllä ja piiloudun epätoivoisena sängyn alle. Näen tapahtumat mielessäni aivan todellisina. Ja sen lisäksi minusta tuntuu, että sellaista voi tapahtua meille lähitulevaisuudessa!"
Nuoruus: Aika usein klassikot yllättävät. Niistä on kuullut paljon, niiden päähenkilöt tuntuvat tutuilta, mutta kun kirjaan tarttuu, teos paljastuu toisenlaiseksi kuin oli kuvitellut. Näin minulle kävi Anne Frankin osalta. Olin kyllä osannut odottaa koskettavaa tarinaa, julman yhteiskunnan kuvausta. Sen sijaan etukäteisajatukseni eivät ottaneet huomioon, että nuori tyttö on nuori tyttö - konteksteista ja kauheuksista huolimatta. Anne Frankin päiväkirja on nuoren tytön päiväkirja, ja sellaiselta se myös kuulostaa. Yhteiskunta on julma, perheen elinolosuhteet epäinhimilliset ja järkyttävät, mutta silti Anne kirjoittaa hyvin tavallisistakin asioista, sellaisista, mitä nyt nuoren tytön elämään kuuluu: perhesuhteet, riidat äidin ja siskojen kanssa, pojat, kuukautisten odottaminen. Olin tosiaan odottanut enemmän ajankuvausta, kipeitä tunteita, mutta teos oli yllättävän valoisa. Välillä väsyin päiväkirjamaisuuteen, sen arkisuuteen, mutta sitten muistin ilahtua siitä, miten kauniisti Frank on tarinaansa kirjoittanut. Minusta on aina jännittävää huomata, miten paljon samanlaisia ajatuksia ja tunteita nuoruuteen liittyy, olipa nuoruus koettu minä aikana tahansa.
"Minusta kaikki se, mitä minussa tapahtuu, on ihmeellistä, eikä vain kaikki se mikä näkyy ulkonaisesti ruumiissani, vaan myös se mitä tapahtuu sisäpuolella. Koska en voi puhu akoskaan itsestäni tai näistä asioista kenenkään kanssa, puhun niistä itseni kanssa. Joka kerta kun minulla on kuukautiset (näin on tapahtunut vasta kolme kertaa), minusta tuntuu, että kivuista, kiusasta ja likaisuudesta huolimatta kannan mukanani suloista salaisuutta. Vaikka minulla on siitä pelkkää vaivaa, kaipaan tietyssä mielessä yhä uudelleen sitä aikaa, jolloin saan taas tuntea sisälläni olevan salaisuuden.
Lukukokemus: Lukukokemuksena tämä sävähdytti mutta jätti myös kaipaamaan jotain. Odotukseni eivät aivan täyttyneet. Teos on historiallisesti ja poliittisesti merkittävä, se on hieno taidonnäyte nuoren naisen kirjoitustaidoista ja ajattelun kypsyydestä, mutta se ei riipaissut minua ihan niin syvältä kuin olisin odottanut. Toisaalta teos herätti mielenkiintoni, haluaisin lukea seuraavaksi Annen suojelijan Miep Giesin teos Anne Frank, suojattini. Historian julmuuksilta ei pitäisi sulkea silmiään.

Loppu: Pysäyttävintä Anne Frankin päiväkirjassa on sen loppu. Päiväkirja vain loppuu. Kirjoitukset lakkaavat. Toisin kuin romaanien maailmassa lukijaa ei valmistella päätökseen mitenkään - kuinka voisikaan, kun sitä ei itsekään tiedä? Olo piilossa tuntuu tavalliselta, sodasta kantautuu jopa hyviä asioita, Annen olo on toiveikas. Kirjoittaminen jatkuu ja jatkuu, kunnes --.

Kommentit

  1. Tämä on kyllä ristiriitainen lukukokemus. Luin itse kirjan ensimmäistä kertaa vasta viime syksynä. Ajatuksia heräsi ja samalla lukeminen oli takkuavaa. Kirja kun on, no, päiväkirja ja sellaisena paikoin vähän tylsä. Kirjan merkitys historiallisena todistusaineistona ja ajankuvana on toki mittaaamaton. Nythän on tulossa julki myös sensuroimaton painos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sattumalta huomasin minäkin, että uusi painos on tulossa. Tuo lukemani versio on kai jotain Nuoren tytön päiväkirjan ja tulevan version väliltä: siihen on lisätty joitakin kirjoituksia, joita Nuoren tytön päiväkirjasta puuttui. Vuoden 2002 version lukeneena tuntuisi, että jotain aika oleellista on "Nuoresta tytöstä" jäänyt pois, kun seksuaalisuutta ja perheen riitelyä koskevia tekstejä on sensuroitu pois. Mutta painos kuin painos, toisen päiväkirjaa on haastava lukea. Minuakin puudutti välillä, ja samalla kuitenkin kiinnosti kovasti.

      Poista

Lähetä kommentti