Sivutiellä

Maaliskuun luettujen kirjojen pino on varsin muhkea. Innostuin lukemaan peräti 12 kirjaa, ja sain kuukauden aikana sekä Anna - että järjestelypuuskan . Hiihtolomalla ehdin myös viimein pitää lukumaratonin . Mitä tyttökirjoihin tulee, ehdin ahmia kolme Anna-kirjaa, aloittaa fanityttökirjan ja suunnitella ystävän kanssa Anna-iltamia. Poikaystäväni kanssa vierailimme antikvariaatissa, josta hamstarin pari vanhempaa Anna- ja Runotyttö-kirjaa. Suunnitelmissa onkin palata ensi kertaa myös Runotyttöihin, jotka olen lukenut lapsuudessani vain kertaalleen.  Maaliskuu alkoi huikealla lukuelämyksellä, kun sain viimein luettua TBR-listaltani Emmi Itärannan Teemestarin kirjan . Kirja herätti paljon ajatuksia ja muistutti siitä, että välillä on hyvä lukea sellaistakin, joka ei tyyliltään tai genreltään sijoitu omalle mukavuusalueelle. Mohammed, suomalainen oli aiheeltaan ajankohtainen, ja siksi luulin sitä kiinnostavaksi. Kirja oli kuitenkin yksi blogiaikani suurista pettymyksistä: täynnä...

Marie Kondon KonMari ja muutamia minulle tärkeitä asioita Bazar 2015 (2011) Suom. Päivi Rekiaro 222 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Ups ("tuon virheen tein itsekin") ja heh ("esineet eivät tunne") En ole sotkuinen, mutten en ole siistikään. Olen koti-ihminen, joka viihtyy kotona ja pitää kodikkaasta tunnelmasta. Minun kotini ei ole sisustuslehden keskiaukeamalta, eikä sisustus ole kaikilta osin hillittyä ja hallittua. Pidän yksinkertaisuudesta, mutta päädyn sellaiseen aika harvoin. Pidän pähkinänvärisistä kalusteista, mutta tällä hetkellä keittiöni on punainen ja olohuoneessa on siniset tapetit. Joku voisi sanoa, että kotonani on vähän levotonta. Yhtenäisyys puuttuu.  Marie Kondon KonMari-järjestelyopas on kiinnostanut minua pitkään. Lainasin sen nyt läheiseltäni ja ahmin hetkessä loppuun. Minua kiinnosti tämä teos, jonka henkeen oli kohdistettu epäileviä katseita mutta joka jollakin tavalla tuntuu puuttuvan tärkeään asiaan. KonMarista voi olla montaa...

L.M.Montgomery: Anna opettajana WSOY 2008 (1936) Suom. Paula Herranen 277 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Ah ja uh. Olen joutunut Anna-pyörteeseen . En malta olla lukematta Annoja, vaikka kolmen luetun kirjan jälkeen alankin olla saanut jo melkoisen annoksen Montgomeryä. Olen höpsähtänyt Anna-faniksi, vaikka aiemmin olen hihitellyt huvittuneesti niille, jotka palvovat sarjakuvahahmoja, romaanihenkilöitä tai elokuvapersoonia. Nyt olen suunnitellut ystäväni kanssa annamaisia teekutsuja, lainannut pari Anna-tytöistä kertovaa kirjaa, pohtinut sekä Annan opettajuutta että omaa työtäni ja kirjoittanut oman Rakkain ja vielä rakkaampi Gilbert -kirjeen omalle Gilbertilleni. Onnituin jopa löytämään itselleni vaatteet, jotka muistuttavat kansikuvan vaatteita (kastanjanruskea neule, ruskea hame ja olkihattu, hih).Olen vähän hupsu, mutta se hymyilyttää minua.  Anna opettajana ei kuulu monenkaan Anna-suosikkeihin. Muistan takerrelleeni kirjemuotoisuutta jo alakoulussa, kun luin Annoja...

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho Teos 2015 288 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Heh. "Siiri oli vakuuttunut, että kärrylle sattui virheitä. Kuinka se voisi niin varmasti tietää, kuka asui missäkin ja mitä pillereitä kellekin piti antaa. Mutta Anna-Liisa oli selittänyt, että hoivateknologia oli juuri siksi niin suunnaton menestysbisnes, että toisin kuin ihmiset, koneet eivät tehneet virheitä. Ne eivät väsyneet, olleet huolimattomia, kielitaidottomia eivätkä edes pahantuulisia. Tämäkin vihivaunu porhalsi hyväntuulisena käytävällä eteenpäin, soitteli asunnolle saapuessaan yksinkertaista melodiaa kuin lasten rakastama jäätelöauto ja kohteli kaikkia uhrejaan tasapuolisen mekaanisesti."   Ehtoolehto-sarjan humoristinen päätösosa tulevaisuuden hoitoteknologiasta (vai pitäisikö sanoa teknologiahoidosta). En muista, milloin olisin viimeksi lukenut kokonaisen trilogian, pidemmästä kirjasarjasta puhumattakaan (Harry Potterit ja Annat ovat tietysti ikisuosikkeja,...

Emma Pulkkonen: Eurooppalaiset unet WSOY 2016 178 s. Pisteitä: 4/5 Utopian ajatteleminen tuntui vain pakottavalta. Me tarvitsemme sen, Immi ajatteli. Me tarvitsemme sen, jotta olisi toimiva kompassi. Emma Pulkkosen tuore teos Eurooppalaiset unet ilahduttaa. Episodiromaaniksi nimetty teos on tarinakokoelma eurooppalaisista ja heidän näyistään: siitä, mitä he näkevät tai haluavat nähdä, siitä, miten yksi koettu tai nähty tapahtuma voi muuttaa elämän suuntaa. Eurooppalaiset unet ei ole erillisten kohtausten, episodien tai kertomusten sarja, vaan sen henkilöt linkittyvät toinen toisiinsa. Pulkkosen kieli on kaunista. Pidin Eurooppalaisten unien tyylistä, sujuvasta kielestä. Hieman hämmästyin, kun eräässä kohtauksessa vaihdettiin puhekieleen, mutta se sopii nuoren kertojan ääneen. Eurooppalaisten unien moniäänisyys on kiehtovaa, se, miten monenlaisia tarinoita ja henkilöitä Pulkkonen Euroopasta kertoo. Inhorealistisia tilanteita en osannut arvostaa tässäkään, kuten en...

L.M.Montgomery: Annan unelmavuodet WSOY 2002 (1915) Suom. Toini Kalima 225 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oih! Koivut alkavat tanssia ja taivas sinertää uusissa väreissä. "Annalla oli harmillinen aavistus, ettei ollut ihan järkevää sekään, että hän yhä tunsi Gilbertin käden lämpimän puristuksen yhtä selvästi kuin tuona lyhyenä hetkenä, jolloin se oli koskettanut hänen kättään. Vielä vähemmän järkevää oli se, ettei tämä tunne vaikuttanut ollenkaan epämiellyttävältä - aivan toisenlaiselta tuntui silloin, kun Charlie Sloane teki saman eleen Valkorannan juhlissa pari iltaa sitten istuessaan erän tanssin ajan hänen vieressään. Annaa värisytti vieläkin, kun hän muisti tuon epämiellyttävän kokemuksen." Olen joutunut Annan pauloihin. En enää oikein edes muista, miten päädyin tarttumaan Anna ystäväämme , mutta kärsin nyt pahanlaatuisesta kiihkosta lukea läpi koko sarja. Olen innoissani siitä, miten Montgomeryn klassikot palauttavat mieleeni lapsuusvuosieni kirjoittamisinnon, ...

Viime päivinä olen hurahtanut Anna-kirjoihin totaalisesti. On pakko lukea ne kaikki, kerrata ihanat lapsuusmuistot ja huomata, miten paljon samastuttavaa ja opittavaa tuo ihana sarja yhä opettaa! En yleensä juhlista faniutta (enkä varsinkaan fanaattisuutta) mitä esikuviini tai suuriin suosikkeihini tulee, mutta Anna-sarja on tietysti maineensa veroinen. Parhaan ystäväni kanssa olemme suunnitelleet Anna-ystävien fani-iltaa: siis Anna-leffoja, dokkareita ja katkelmia, ruokaa Avonlean tyyliin (kylmän kielen jättänemme pois ja kenties ne herneetkin, joihin lisättiin kolme ruokalusikallista sokeria). Aloitin syyskuussa työt äidinkielenopettajana, ja olen blogissakin pohtinut työkokemuksiani. Anna-kirjat ovat avautuneet minulle nyt aivan eri tavalla, kun olen opintojani päättävä ja työelämää ja aikuisuutta aloittava nuori opettajatar. Kuten Anna ystävineen toteaa, opiskeluaikojen vapaata huolettomuutta ei saa enää takaisin, vaikka uudetkin tehtävät kiinnostavat. Olen nyt saanut luet...

Jelppikää! Hiihtolomaviikon lukeminen on ryöstäytynyt käsistä, ja ehdin lukea maratonini ja sitä seuraavien parin päivän aikana yhteensä seitsemän teosta. Olen ennakoinut tulevia kiireitä ja siksi ajastanut näitä ilmestymään tasaiseen tahtiin, mutta täytyy onnitella itseäni vapaapäivistä: bloggaaminen vie aikaa. On kyllä ollut hauskaa, että olen ehtinyt istahtaa heti kirjoittamaan lukukokemuksistani ja että olen voinut aloittaa heti perään uutta. Alan silti tuntea itseni enemmän tai vähemmän postauskoneeksi - taidankin valita seuraavaksi jotain vähän hidaslukuisempaa (mm. Tsernobylistä nousee rukous on ollut kesken jo viikkoja, enkä tiedä, milloin saan sen tampattua loppuun). "Minkku tajusi, että viimeisin kevät jäisi myös viimeiseksi. Hän ei ollut tiennyt sitä ihmetellessään huhtikuussa asvaltin raosta puskevaa ruohoa. Minkku ei ollut tehnyt kaikkia kevätjuttuja niin hyvin kuin ne olisi pitänyt tehdä, eikä uutta kevättä tulisi enää koskaan. Ei tulisi esikoulua, joulua ja las...

L.M.Montgomery: Anna ystävämme WSOY 2007 (1909) Suom.Hilja Vesala 260 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Ah, oih, niin runollista! - Tiedän kyllä olevani sellainen, myönsi Anna nöyrästi. - Kun odotan jotain hauskaa, minusta tuntuu aivan kuin tuo iloinen toive kohottaisi minut lentoon. Ja sitten en huomaa mitään, ennen kuin läiskis! - siinä sitä ollaan maassa! Mutta voi, Marilla, tuo lento on ihanaa niin kauan kuin sitä kestää, se on kuin leijailemista sateenkaaren lomitse! Minusta melkein tuntuu kuin se korvaisi romahtamisen...   Tyttökirjaklassikko Annan ensimmäisistä opettajanvuosista, muuan äksystä herra Harrisonista, Lavendel-neidistä ja Vihervaaraan saapuvista kaksosista. Hiihtolomaviikon lukumaratonpäiväni huipentui nuoruusvuosien klassikkoon. Kirjablogeissa muistellaan säännöllisesti tyttökirjojen parhauksia, ja nyt on minun vuoroni. Anna ystävämme tarttui mukaani kirjastosta, kun korvaamatonta ykkösosaa, Annan nuoruusvuosia , ei saatavilla ollut. Kakkososan lukemin...

Minna Canth: Työmiehen vaimo WSOY 2007 (1885) 97 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Humoristinen ja kantaaottava. Lukuharjoituksia -näytelmänlukuhaaste jatkuu. Jokin aika sitten luin Bergmanin K ohtauksia eräästä avioliitosta , ja nyt, ennen kuin oppilaani ehtivät tutustua kukin omaan klassikkoonsa, ehdin päivittää kotimaisten näytelmien tuntemustani.  Oppilaat tuntuvat muistavan Minna Canthin hyvin, kun hänestä tunneilla jonkin verran puhuimme. Mieleen tuntuu jääneen, että hän kuvaa teoksissaan alkoholismia, köyhyyttä ja naisen asemaa, ja olin iloinen, kun eräs heikompi oppilas halusi lopputyössään tarttua Canthin teokseen. Motivoiduin tästä itsekin ja tartuin Työmiehen vaimoon , joka minulla on ollut lukematta.  Työmiehen vaimo konkretisoi hyvin Canthin keskeiset kannanotot ja teemat. Se tosiaankin on romaani alkoholismista, köyhyydestä ja naisen asemasta. Olen monesti päivitellyt sitä, miksi häissä juodaan nykyään niin mahdottomasti, mutta ei se niin erilaista o...

Paco Roca: Ryppyjä WSOY 2010 (2007) Suom. Anu Partanen 100 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: :´( Pihi nainen listasi muutama päivä sitten viisi itkettävintä kirjaa ja maitsi yhtenä viisikkoon kuuluvana Paco Rocan Alzheimer-aiheisen sarjakuva-albumin Ryppyjä . Alzheimer on minulle henkilökohtainen aihe: pari kesää sitten menehtynyt mummoni poti sairautta viimeiset elinvuotensa, enkä oikein koskaan ehtinyt kunnolla tutustua vetreään, virkeämuistiseen mummoon. Muistan lapsuudestani puolukkatuoremehun, kettukarkit ja Omar-pussit, mutta muuten mummo on muistissa harsoisena, poissaolevana, hentoisena hahmona. Olen pohtinut Alzheimeria blogissani muutamaan otteeseen: ikimuistoisen Edelleen Alicen ja Eksyneen muistikirjan luettuani. Tuntui tärkeältä hakea Rocan Ryppyjä heti luettavaksi: aihe on niin tärkeä ja koskettava, että uskoin teoksen tekevän vaikutuksen. Niin se tekikin. Ensimmäiset väristykset tulivat toisella sivulla. Albumi alkaa tilanteesta, jossa pankinjohtaja kieltäy...

Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa Sphinx 2000 101 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Totinen oh. " Silkka ulkoinen viehättyminen satunnaisesti kohdattuun mieheen muutti elämäni sen perustoja myöten. Ei ulkoisesti, vaan sisäisesti. Pariisin himmeästi valaistut kadut ja viettelevät terassit, taiteen kaikkiallinen läsnäolo ja Seinen yli kaareutuvat sillat tuntuivat kaikki viestittävän ihmistä suuremmista päämääristä, joille meidän on alistuttava. Mutta en ollut voinut kuvitella lankeavani niin raskaasti kuin lankesin, enkä tiennyt, mitä intohimo tarkoittaa ennen tuota syyskuuta." Tarkka, toteava ja tiivis romaani rakastumisesta. Hiihtolomaviikon lukumaratonini jatkui mukavien yöunien jälkeen, ja aamutuiman lukemistoon kuului illalla kesken jäänyt Rakkaus Pariisissa . Olen tätä teosta monesti katsellut kirjastossa, ja otin sen nyt matkaan: tuntui siltä, että tällainen pienoisromaani on mukavaa luettavaa maratonpäivänä. Rakkaus Pariisissa kertoo rakastumisesta, todell...

Mohammed, suomalaisen aihe on polttavan ajankohtainen. Salmisen ja Warsamen yhteisteos käsittelee turvapaikanhakijoiden karuja ihmiskohtaloita ja ongelmia, joita maahan tulleet joutuvat Suomessa kohtaamaan. Ensisivuilla ajattelin, että tämä jokaisen suomalaisen pitäisi lukea, jotta maahamme synnytettäisiin edes hieman empatiaa, mutta muutin aika äkkiä mieltäni. Mohammed, suomalainen pyrkii parhaaseen ja sillä on epäilemättä korkeat tavoitteet, mutta mitä niiden saavuttamiseen tulee - romaani ei tarjoa tarpeeksi. Ensimmäinen ongelma on töksähtelevyys. Mohammed, suomalainen on kyllä yksinkertaista ja selkeää suomen kieltä, mutta se ei kuulosta kaunokirjallisuudelta. Henkilöhahmojen tarinat kerrotaan yksittäisin lausein, juonivetoisesti, eikä heidän ajatusmaailmaansa juurikaan laajenneta häntä pelotti -tyyppisten virkkeiden ulkopuolelle. Mohammed käy kirjan loppupuolella omituisia keskusteluja muiden maahanmuuttajien kanssa, asettuu heidän yläpuolelleen ja näkee elämänsä yhtäkkiä on...

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja Teos 2015 (2012) 329 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh. Ihmeellinen, ihastuttava, hurja.  "Vesi tuntee maailman liikkeet ja tietää, milloin sitä etsitään ja missä sitä tarvitaan. Toisinaan käy niin, että lähde tai kaivo kuivuu ilman syytä tai selitystä. On kuin vesi pakenisi pois omasta tahdostaan, vetäytyisi maan kätköön etsimään uutta uomaa. Teemestarit uskovat, että on aikoja, jolloin vesi ei halua tulla löydetyksi, koska se tietää joutuvansa kahleisiin, jotka ovat sen luontoa vastaan. Siksi läheen kuivumisella voi olla tarkoituksensa, jota vastaan ei tule taistella. Kaikki maailmassa ei ole ihmisten." Noria ottaa isänsä paikan teemestarina. Vesi on ehtymässä, vaikka kaikki tarvitsisivat sitä. Elämää ja ihmisten tekoja pohtiva tulevaisuuskuva. Mitä maailmallemme tapahtuu? Millaiseksi ihmiset muuttuvat, ja mitä meistä jää jäljelle? Mitä luonnonvaroille tapahtuu? Kuinka pahasti onnistumme tuhoamaan sen ympäristön, jossa elämme? ...

Päätin koota lukumaratonkuulumiset erilliseen postaukseen - tuttuun tyyliini kirjoitin valmisteluista jo sen verran pitkälti, etten viitsi venyttää postauksia maksimimittaan. Tässäpä pieni katsaus siihen, miten lukumaratonini eteni: 17.55: Homma käyntiin! Tartuin ensimmäisenä Itärannan Teemestarin kirjaan , jonka ostin vähän aikaa sitten itselleni ja joka on nyt ollut kesken. 21.00: Kolme tuntia takana. Lukumaratoniani uhkaa häiritä naapuri, joka jytkyttää rokkia seinän takana. Toisinaan olisi kiva, etten olisi ihan näin herkkä . No, ehdin kuitenkin ahmia Teemestarin kirjan loppuun, romaani on nopealukuinen. Ihastuin kirjaan, ja se herätti paljon ajatuksia. Hieman ennen kahdeksaa aloitin Salmisen ja Warsamen Mohammed, suomalainen -teosta. Sekin etenee hyvään tahtiin, ja yhteensä sivuja on nyt luettuna 233. 0:40: Tässä vaiheessa pitäisi olla nukkumassa, mutta kahlasin Salmisen ja Warsamen yhteisteoksen loppuun. En pitänyt siitä. Ihan kiinnostava laatia postauksia myöhemmin, nyt ...

Perjantaina alkoi hiihtoloma.  Koska vihdoinkin on vapaata ja aikaa pelkästään itselleni, ajattelin ilahduttaa itseäni tänään lukumaratonilla. Tammikuun lopulla osallistuin Kirsin aloittamaan lukumaratonviikkoon, mutta lukutahti hiipui viikon loppua kohti. Edellisen 24 tunnin lukumaratonin olen pitänyt elokuussa, kun kirjablogeissa maratoonattiin yhteisesti. Sitä ennen ehdin pitää kesänaloittajaismaratonin (voisi toimia myös tänä vuonna, kunhan työni koulussa päättyy) ja muuan maaliskuisen maratonin. Tämän hiihtolomanviikon lukumaratonin tarkoituksena on ennen kaikkea unohtaa arki, hengähtää ja antaa tilaa itselleni. Tarvitsen lepoa ja rauhaa, enkä halua jatkuvasti ajatella opetustyötä. Haluan ahmia kirjoja, koska alkuvuosi on tuntunut kankealta.  Yliarvioin joka kerran sen, mitä vuorokaudessa ehdin lukemaan, mutta toisaalta - valinnanvaraa pitää olla. Haluan ehkä ahnehtia loppuun sekä ihanan Teemestarin kirjan että jo pitkään kesken olleen Tsernobylist...