tiistai 8. maaliskuuta 2016

Mitä maailmalle tapahtuu? Emmi Itärannan Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Teos 2015 (2012)
329 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Oh. Ihmeellinen, ihastuttava, hurja.
 "Vesi tuntee maailman liikkeet ja tietää, milloin sitä etsitään ja missä sitä tarvitaan. Toisinaan käy niin, että lähde tai kaivo kuivuu ilman syytä tai selitystä. On kuin vesi pakenisi pois omasta tahdostaan, vetäytyisi maan kätköön etsimään uutta uomaa. Teemestarit uskovat, että on aikoja, jolloin vesi ei halua tulla löydetyksi, koska se tietää joutuvansa kahleisiin, jotka ovat sen luontoa vastaan. Siksi läheen kuivumisella voi olla tarkoituksensa, jota vastaan ei tule taistella. Kaikki maailmassa ei ole ihmisten."
Noria ottaa isänsä paikan teemestarina. Vesi on ehtymässä, vaikka kaikki tarvitsisivat sitä. Elämää ja ihmisten tekoja pohtiva tulevaisuuskuva.

Mitä maailmallemme tapahtuu? Millaiseksi ihmiset muuttuvat, ja mitä meistä jää jäljelle? Mitä luonnonvaroille tapahtuu? Kuinka pahasti onnistumme tuhoamaan sen ympäristön, jossa elämme? 

Odotin kauan Emmi Itärannan Teemestarin kirjan lukemista. Olin kuullut siitä hyvää, ja odotukseni olivat korkealla. Kävi kerrankin niin, kuten kuuluisi aina käydä: odotukset täyttyivät. Rakastuin Teemestarin kirjaan ja erityisesti siihen, miten paljon ajatuksia se minussa herätti.

Teemestarin kirjan maailmankuva on kiinnostava. Miljöö on ainutlaatuinen, omanlaisensa. Ollaan tulevaisuudessa, ollaan pohjoisessa, mutta romaanin maailmassa kulttuurit tuntuvat sekoittuneen, ja romaani henkii itämaisuutta. Tulevaisuuskuva on ajatuksiaherättävän surullinen: Noria ei tiedä entismaailmasta juuri mitään. Ennen on ollut talvia, mutta niihin ei pääse enää kunnolla kiinni edes kuvittelemalla. Ennen on ollut vettä, ennen on ollut maita ja maailmoita, joihin on päässyt kulkemaan vapaasti. Nyt Itärannan maailmaa hallitsevat sotilaat, yksilöiden vapaus on rajattua, ja rikoksiin sortuneita kohdellaan brutaalisti. Ei ole vaikea arvata, että Itäranta ottaa kantaa ongelmiin, joita on jo olemassa ja joita ilman muuta voi tulla lisää. 

Veden symboliikka on hieno. Se ihastutti minua romaanissa erityisesti. Vesi elämän vertauskuvana on tietenkin vanha, mutta Itäranta kuvaa sitä monipuolisesti. Pelottavaa on, miten ennen vettä on ollut ja miten nyt maailma on kuivumassa tyhjiin: onko elämä sitä myöten loppumassa? Teemestarina Noria tietää salaisen lähteen, kallioon ja luoliin piiloutuneen: jossakin syvällä elämä pulppuaa ja virtaa, mutta kaikille vettä ei siltikään riitä. Vesi vähenee ja vähenee, joet ovat kuivuneet, useimmat käyttävät saastunutta vettä. Vesisymboliikka heijastelee tulevaisuutta, tai ehkä jo nykyisyyttä, sitä, miten elämä saa vääriä sävyjä, miten mahdollisuutemme kuihtuvat ja miten kaikkea ei riitä tuhlattavaksi. Teemestarin kirja herättelee ajatuksia myös siitä, miten ympäristöämme kohtelemme. Luonnolla ei ole tarjottavaa maailman loppuun asti, jos riistämme ja tuhlaamme. 

Itärannan kieli on kaunista. Välillä romaanissa päästään tasolle, jossa asioita todetaan niin kauniisti, että lausahdukset tekisi mieli kehystää seinälle ihailtavaksi. Teksti on helppolukuista, vaivatonta, hyvin rytmitettyä. Vain muutaman kerran Itäranta horjahtelee runsaissa määritteissä ja ylätyylisyyteen pyrkimisessä.

Teemestarin kirjassa on paljon tärkeitä teemoja. Se kertoo siitä, miten elämää ei voi omistaa, se ei ole vain tiettyjen etuoikeus, ja samalla siitä, miten tulevaisuutta ei osata katsoa oikein. Maailmaa uhkaavat ongelmat, joita olisi syytä alkaa huomata: 
"Niin me nykyisin teimme: yritimme kääntää katseemme asioista, joita tapahtui, emmekä onnistuneet, ja sitten yritimme elää kuin emme olisi nähneet niitä. Sillä välin nuo asiat säilyivät meissä, tekivät itselleen kodin ihomme alle, rintakehän kumahtelevaan, punatummaan avaruuteen, misä niiden taipumattomat pirstaleet raapivat pehmeää, kosteaa sydäntä."
Toisaalla: Annami ihastui kieleen mutta jotkut asiat jättivät pohdituttamaan harmittavankin paljon;  Kaisa toteaa teoksen ravistelevan lukijaa, jotta tämä pohtisi enemmän tulevaa; MarikaOksa vaivautui, kun kirja ei kolahtanut häneen täydellisesti.

2 kommenttia:

  1. On melkein synti ja häpeä etten ole vieläkään lukenut Teemestarin kirjaa. Pakko lukea mahdollisimman pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä voi itsekään kehua, kun sain vasta päätökseen! Nautin kyllä niin paljon, ettei haittaisi, vaikka lukeminen olisi kesken edelleen. Kannattaa tarttua.

      Poista