L.M.Montgomery: Annan unelmavuodet

L.M.Montgomery: Annan unelmavuodet
WSOY 2002 (1915)
Suom. Toini Kalima
225 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Oih! Koivut alkavat tanssia ja taivas sinertää uusissa väreissä.

"Annalla oli harmillinen aavistus, ettei ollut ihan järkevää sekään, että hän yhä tunsi Gilbertin käden lämpimän puristuksen yhtä selvästi kuin tuona lyhyenä hetkenä, jolloin se oli koskettanut hänen kättään. Vielä vähemmän järkevää oli se, ettei tämä tunne vaikuttanut ollenkaan epämiellyttävältä - aivan toisenlaiselta tuntui silloin, kun Charlie Sloane teki saman eleen Valkorannan juhlissa pari iltaa sitten istuessaan erän tanssin ajan hänen vieressään. Annaa värisytti vieläkin, kun hän muisti tuon epämiellyttävän kokemuksen."

Olen joutunut Annan pauloihin. En enää oikein edes muista, miten päädyin tarttumaan Anna ystäväämme, mutta kärsin nyt pahanlaatuisesta kiihkosta lukea läpi koko sarja. Olen innoissani siitä, miten Montgomeryn klassikot palauttavat mieleeni lapsuusvuosieni kirjoittamisinnon, luontohurmoksen ja monia ihania ystävyys- ja kirjanlukumuistoja.

Ehdin jo julkaista postauksen siitä, miten Annat ovat avautuneet uudella tavalla nyt, kun olen itsekin opettaja. Annan unelmavuosia lukiessa tuntuikin siltä, että olen taas samassa elämäntilanteessa kuin Anna: opiskelen, olen valmistumassa, jätän tutuiksi tulleet kotini ja rakennan uusia toisaalle, alan vähitellen ajatella sitoutumista ja pidempää parisuhdetta. Tuntuu hassulta, miten Annat voivat hurmata vieläkin yhtä syvästi kuin mitä ne tekivät silloin, kun olin 11-vuotias. Kävin tänään kävelyllä järvenrantamaisemissa, kuljin läpi metsikön ja mietin, miten Anna sen nimeäisi. Montgomeryn kirjoja luettuaan ei voi olla huomaamatta, miten monia muotoja ja tunnelmia luonto välittääkään. Puut ja kasvit muuttuvat paljon elävimmiksi, vai mitä?

Annan unelmavuosissa Anna lähtee jatko-opintoihin, opiskelee, tapaa uusia ystäviä, muuttaa neljän tytön kimppakämppään ja tapailee miehiä. Aiheet ovat niin ajankohtaisia vielä nykytytöillekin, vaikka epäilemättä moni asia onkin muuttunut. Enää ei olla pelkästään opettajia (tosin mikä minä olen opettajana sanomaan), ja mietinkin lukiessani, missä ammatissa nykypäivän Anna toimisi. Epäilemättä hän osallistuisi opintotukimielenilmauksiin, kirjoittaisi purevia juttuja ylioppilaskunnan lehteen - ja huokailisi edelleen Gilbertinsä perään. Voih, miten mahtipontiselta kuulostaakaan luvunnimi Gilbert puhuu, ja miten heti muistin, mitä on luvassa. Kirjojen uudelleen lukeminen on oikeastaan paitsi hauskaa myös hyvin valaisevaa: nautin suuresti siitä, miten paljon saan edelleen Annoista irti.

Myös Kirjaneito nostalgisoi romaanin parissa. Teos on luettu myös blogeissa Lukuisa ja Matkalla Mikä-Mikä-Maahan.

P.S. Olen innostunut lukemaan tässä kuussa niin paljon, etteivät päivät tunnu riittävän postausten julkaisemiseen. Postauksen ilmestymispäivänä teoksen lukemisesta on jo viikko, mutta kun blogissani on nyt ruuhkaa. Kerran elämässään se on tämäkin koettava, että luetut kirjat on pakko ajastaa kerta toisensa jälkeen!