perjantai 11. maaliskuuta 2016

Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa

Heidi Liehu: Rakkaus Pariisissa
Sphinx 2000
101 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Totinen oh.
"Silkka ulkoinen viehättyminen satunnaisesti kohdattuun mieheen muutti elämäni sen perustoja myöten. Ei ulkoisesti, vaan sisäisesti. Pariisin himmeästi valaistut kadut ja viettelevät terassit, taiteen kaikkiallinen läsnäolo ja Seinen yli kaareutuvat sillat tuntuivat kaikki viestittävän ihmistä suuremmista päämääristä, joille meidän on alistuttava. Mutta en ollut voinut kuvitella lankeavani niin raskaasti kuin lankesin, enkä tiennyt, mitä intohimo tarkoittaa ennen tuota syyskuuta."

Tarkka, toteava ja tiivis romaani rakastumisesta.

Hiihtolomaviikon lukumaratonini jatkui mukavien yöunien jälkeen, ja aamutuiman lukemistoon kuului illalla kesken jäänyt Rakkaus Pariisissa. Olen tätä teosta monesti katsellut kirjastossa, ja otin sen nyt matkaan: tuntui siltä, että tällainen pienoisromaani on mukavaa luettavaa maratonpäivänä.

Rakkaus Pariisissa kertoo rakastumisesta, todellisesta hullaantumisesta. Tunteet ovat suuria, mutta romaani on minimalistinen. Liehun pelkistetty, tarkka ja jopa ulkopuoliselta tuntuva kuvaus toi mieleen Lena Anderssonin: niin samaan tapaan rakkautta kuvataan tunteilematta ja samalla tunnetta korostaen.

Liehun pienoisromaani on hetkessä luettu. Se on osuvasti kirjoitettu, ja pidin kontrastista, joka syntyy suuren rakkauden ja minimaalisen ilmaisun välille. Alkuasetelmat ovat suureelliset: on Pariisi, on rakkaus. Samaan aikaan lukija aavistaa, että jotakin on pielessä, niin toteavasti ja pakottavasti päähenkilö pohtii rakastumistaan. 

On kuitenkin todettava, että loppujen lopuksi romaani on aika ennalta-arvattava. Se ei tuota yllätyksiä, ja loppu, no, lässähtää. Vilpittömästi voin todeta, että tämä oli hyvä lukumaratonkirja, mutta olisin kaivannut jotain lisääkin. 

Rakkaus Pariisissa on tuttu myös ainakin Suketukselle, joka myös huomasi yhteyden Lena Anderssoniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti