maanantai 28. maaliskuuta 2016

Marie Kondo: KonMari. Siivouksen elämänmullistava taika

Marie Kondon KonMari ja muutamia minulle tärkeitä asioita
Bazar 2015 (2011)
Suom. Päivi Rekiaro
222 s.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Ups ("tuon virheen tein itsekin") ja heh ("esineet eivät tunne")
En ole sotkuinen, mutten en ole siistikään. Olen koti-ihminen, joka viihtyy kotona ja pitää kodikkaasta tunnelmasta. Minun kotini ei ole sisustuslehden keskiaukeamalta, eikä sisustus ole kaikilta osin hillittyä ja hallittua. Pidän yksinkertaisuudesta, mutta päädyn sellaiseen aika harvoin. Pidän pähkinänvärisistä kalusteista, mutta tällä hetkellä keittiöni on punainen ja olohuoneessa on siniset tapetit. Joku voisi sanoa, että kotonani on vähän levotonta. Yhtenäisyys puuttuu. 

Marie Kondon KonMari-järjestelyopas on kiinnostanut minua pitkään. Lainasin sen nyt läheiseltäni ja ahmin hetkessä loppuun. Minua kiinnosti tämä teos, jonka henkeen oli kohdistettu epäileviä katseita mutta joka jollakin tavalla tuntuu puuttuvan tärkeään asiaan.

KonMarista voi olla montaa mieltä. Olen itsekin kahtalaista: uskon sekä saaneeni hyviä vinkkejä että etääntyväni Kondon ajatusmaailmasta. Kun tarkastelen KonMaria käytännöllisestä näkökulmasta - siis siitä, millaisia vinkkejä se antaa tavaroiden roikkoamiseen - opus rohkaisee luopumaan tavaroista. Kondo paneutuu kirjassaan tehtävään, joka tuntuu aina yhtä ärsyttävältä ja raskaalta. Kaappien tyhjentämistä ja siivoamista tekisi mieli lykätä ikuisuuksiin. Sain KonMarista tarpeeksi rohkaisua tarttuakseni haasteeseen. Tyhjensin vaatteeni lattialle, keräsin kohtuullisessa kunnossa olevat vaatteet yhteen muovikassiin (vienen SPR:lle tai hoida kierrätyksen jotenkin muuten) ja hylkäsin ne, joista ei enää edustusvaatteiksi ole. Kondon perusperiaatteet on helppo ymmärtää: käytännössä tarvitsee vain heittää pois ne esineet ja tavarat, jotka eivät tuota enää iloa. Paperit kannattaa hylätä melkein kaikki. Vaatteet pitää lajitella vaatetyypeittäin.Kaikilla tavaroilla tulee olla oma paikka.

Vaikka teos saikin aikaan siivouspuuskan ja tullen vielä järjestelemään ainakin meikki- ja saippuaputelit, päällimmäisenä KonMarista jää mieleen teoksen tunnelma. En osaa sopeutua Kondon ajatusmaailmaan. Monissa blogeissa on kritisoitu sitä, ettei teoksessa juurikaan mainita kierrättämistä tai jätteiden lajittelua. Kritiikki on ihan aiheellista: Kondo vain pyytää kerta toisensa jälkeen heittämään tavarat pois. Jos jonkun tavaran heittää pois ja myöhemmin sitä tarvitsisikin, voi ostaa uuden, Kondo toteaa. Nappien irtoaminen on kuulemma sekin merkki siitä, että vaate on palvellut tarpeeksi, tai ainakin uuden napin saa kaupasta, eikä irtonappeja tarvitse säilyttää. Kondolla on pointtinsa, mutta KonMari tuntuu teokselta, joka on kirjoitettu varsin materialistisessa maailmassa.

Esineiden ja kodin tervehtiminen tuntuu sekin teennäiseltä. Olisin kai kaivannut järjestelemisen taustaksi enemmän faktatietoa, ei niinkään Kondon omia näkemyksiä. Fengshui- ja tavaroiden energia -ajatteluihin on vaikea uppoutua, koska en usko tavaroiden tuntevan tai lepäävän tai haluavan palvella ihmistä. Esineiden elollistaminen karkottaa. 

Lukiessani minua häiritsi Kondon tapa ylistää sekä itseään, metodiaan että tyytyväisiä asiakkaitaan. Mahdolliset katumiset ohitettiin nekin muutamalla virkkeellä. Kirjoittajasta välittyy perfektionistinen kuva, ja tunsin eittämättä huonoa omaatuntoa maallikkomaisuudestani. Kirjoittaja asettuu lukijan yläpuolella ja toteaa, että näin asiat vain sujuvat. Kun luet kirjan, kotisi pysyy järjestyksessä. Kriittinen minäni haluaisi esittää muutamia epäilyksiä.

Kirjaihmisenä on vielä kritisoitava sitä, miten Kondo pyytää käsittelemään kirjoja. Olen kyllä itsekin huomannut, että omistan liikaa kirjoja ja etten todennäköisesti tule lukemaan niitä kaikkia. Osa onkin jo poistopinossa. Jollakin tavalla minua kuitenkin ahdistaa ajatus, että minun kirjaihmisenä pitäisi pystyä päättämään myös kirjojen kohdalla, tarvitsenko omaa lukemistoa. Kondon epäonninen kokeilu, tärkeiden sivujen irtirepiminen, kauhistutti jo ajatuksena. En oikein ymmärtänyt sitäkään, miksei kirjaa saisi selailla, kun yrittää päättää, jättääkö sen vai ei. Aika monesti ensivaikutelma tai intuitio ei kirjan kohdalla pidäkään paikkaansa. 

Tähän siivousoppaaseen on tutustunut todella moni bloggaaja, ja moni on suhtautunut kirjaan ainakin etukäteen (ja usein jälkikäteenkin) epäilevästi. Maijan mukaan kirjassa oli, kannustuksesta huolimatta, liikaa ostostv-tyyppistä myyntipuhetta, Marile sai oppaasta vinkkejä mutta toteaa, ettei koko elämä oppaan avulla kuitenkaan mullistu, Katrin mielestä kirjassa on pointtinsa, joka on kuitenkin kääritty höttöön. Nooralle kirja kolahti, ja osa järjestelyvinkeistä meni kokeiluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti