 |
| Minna Canth: Työmiehen vaimo WSOY 2007 (1885) 97 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Humoristinen ja kantaaottava. |
Lukuharjoituksia-näytelmänlukuhaaste jatkuu. Jokin aika sitten luin Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta, ja nyt, ennen kuin oppilaani ehtivät tutustua kukin omaan klassikkoonsa, ehdin päivittää kotimaisten näytelmien tuntemustani.
Oppilaat tuntuvat muistavan Minna Canthin hyvin, kun hänestä tunneilla jonkin verran puhuimme. Mieleen tuntuu jääneen, että hän kuvaa teoksissaan alkoholismia, köyhyyttä ja naisen asemaa, ja olin iloinen, kun eräs heikompi oppilas halusi lopputyössään tarttua Canthin teokseen. Motivoiduin tästä itsekin ja tartuin Työmiehen vaimoon, joka minulla on ollut lukematta.
Työmiehen vaimo konkretisoi hyvin Canthin keskeiset kannanotot ja teemat. Se tosiaankin on romaani alkoholismista, köyhyydestä ja naisen asemasta. Olen monesti päivitellyt sitä, miksi häissä juodaan nykyään niin mahdottomasti, mutta ei se niin erilaista ole ollut ennenkään. Työmiehen vaimo alkaa hääpäivästä, jolloin miehet juovat ja kyläyhteisöstä eristetty Homssantuu tekee paljastuksen. Johanna alistuu, hänellä ei ole vaihtoehtoja.
Canth on erinomainen huumorissaan, ja siitä nautinkin usein, kun kotimaisia klassikkoja luen. Vakavistakin asioista tehdään pilaa muttei suinkaan parodiaa. Ristossa tunnistan sellaista vastuuntunnotonta, löperöä savolaisuutta, huumorimiehiä hän on muttei millään tavalla vakavasti otettava. Kovin perussuomalaiselta tämä näytelmän keskeisin mieshahmo vaikuttaa: naisen paikka on kotona, mies ei lasta hoida. Yllätyin lukiessani siitä, miten ehdottomasti naisen heikompaan asiaan suhtaudutaan. Nainen on miehen omaisuutta, hänen on sopeuduttava - hyvä vaimo joustaa, ja hyvä mies puolestaan kestää naisen, jolla epäilemättä on aina omat heikkoutensa. Miehen heikkouksista ei puhuta, eikä sellaiseen puheeseen ainakaan uskota.
Näytelmän Johannan elämä on traagista ja häntä käy sääliksi, mutta minua kiehtoi kyllä Homssantuukin, tai Kerttu, joka on eristetty kyläyhteisöstä täysin. Hyväksyntää hän kai Ristosta, entisestä sulhasestaan hakee, kun yrittää uudelleen saada miehen omakseen. Kertun mummo on mahtava, tiukkasanainen mummu, joka pitää naisten puolia.Näytelmän lopetuksesta pidin.
Olen tyytyväinen siihen, että tämäkin klassikko tuli luettua. Tutustuin opinnoissani erityisesti kotimaiseen kirjallisuuteen, ja tahdon jatkaa perehtymistäni. Viimeisimmäksi hain kirjastosta Kiannon Punaisen viivan. Nyt pitäisi sitten päättää, millä kirjalla mahtaisinkaan lähteä mukaan kaikkien bloggaajien klassikkohaasteeseen.
Muualla: Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Booking it some more,
Kommentit
Lähetä kommentti