keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

L.M.Montgomery: Anna ystävämme

L.M.Montgomery: Anna ystävämme
WSOY 2007 (1909)
Suom.Hilja Vesala
260 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Ah, oih, niin runollista!
- Tiedän kyllä olevani sellainen, myönsi Anna nöyrästi. - Kun odotan jotain hauskaa, minusta tuntuu aivan kuin tuo iloinen toive kohottaisi minut lentoon. Ja sitten en huomaa mitään, ennen kuin läiskis! - siinä sitä ollaan maassa! Mutta voi, Marilla, tuo lento on ihanaa niin kauan kuin sitä kestää, se on kuin leijailemista sateenkaaren lomitse! Minusta melkein tuntuu kuin se korvaisi romahtamisen...
 Tyttökirjaklassikko Annan ensimmäisistä opettajanvuosista, muuan äksystä herra Harrisonista, Lavendel-neidistä ja Vihervaaraan saapuvista kaksosista.

Hiihtolomaviikon lukumaratonpäiväni huipentui nuoruusvuosien klassikkoon. Kirjablogeissa muistellaan säännöllisesti tyttökirjojen parhauksia, ja nyt on minun vuoroni.Anna ystävämme tarttui mukaani kirjastosta, kun korvaamatonta ykkösosaa, Annan nuoruusvuosia, ei saatavilla ollut. Kakkososan lukeminenkin oli sukellus omiin nuoruusvuosiini, ja tämä postaus on epäilemättä muistelma siitä, millainen Anna-ihailija 11-vuotiaana olin.

Anna-kirjoihin liittyy paljon muistoja. Lukion ensimmäisessä esseessäni pohdin suhdettani luontoon, ja viittasin Montgomeryn rönsyileviin, romanttisiin luontokuvauksiin jo toisessa kappaleessa. Niinpä niin, Anna-kirjat vaikuttivat minuun voimakkaasti: sen lisäksi, että luontosanastoni kasvoi, aloin tarkkailla kotiympäristöäni tarkemmin. Luonnon kiihkeä kuvailu kesti jonkin aikaa, ja muistan, miten kirjoitin A4-kokoiseen turkoosikantiseen vihkoon romantisoituja kuvauksia kotipihamme koivuista ja siitä, miten puut ojentelevat käsivarsiaan. Niin Annaa, niin Annaa! Puiden ja luonnonkohteiden nimeäminen kävi minullekin tutuksi noina nuoruusvuosinani.

Nyt Anna ystäväämme lukiessani mieleeni juolahti Ylen uutinen, jossa kerrottiin, miten moninkertainen sanasto lukevilla nuorilla onkaan verrattuna niihin, jotka eivät juuri lue. Omalla kohdallani en voi olla mainitsematta Montgomerya ja hänen teostensa vaikutusta sanastoni (ja toki myös mielikuvitukseni) avartamisessa. Anna- ja Runotyttö-kirjat ovat aina tuntuneet olevan sanastoltaan rikkaita ja laajoja. Voi miten me parhaan ystäväni kanssa ihmettelimme, mitä alabasteriotsa tarkoittaakaan (ja taidamme ihmetellä yhä)! Musliinimekoistakaan ei ole tarvinnut muualla puhua, joten sanan näkeminen vie minut heti Avonlean tunnelmiin.

Mitä tämänkertainen Anna-lukuhetki sitten minulle opetti? Oli hauskaa lukea, kun mieleen juolahti vähitellen, mitä kommelluksia Annalle sattuukaan. Romaanin juoni oli pääpiirteissään tuttu: alun lehmäkohtaus on klassinen ja muistan huvittuneeni siitä myös tv-sarjassa, ja Lavendel-neidin tarina on kerrassaan ihastuttava. Tällä kertaa minua viehättivät erityisesti Annan opettajantyön kuvaukset: miten samanlaisia tunteita minulla onkaan! Plagiointi, pienestä valittavat vanhemmat, röyhkeät oppilaat, työn määrä ja itselle asetetut korkeat tavoitteet tuntuvat kaikki niin tutuilta. Myös kirjan loppupuolella minun oli helppo samastua Annan elämäntilanteeseen: elämä on ollut hyvää ja sen soisi jatkuvan samanlaisena, mutta kun mitään estettäkään ei ole, voi elämässään siirtyä eteenpäin. Haaveita pitää tavoitella, ja joskus se tarkoittaa muuttamista ja haikeutta.

En usko, että Annan nuoruusvuosia voi korvata yksikään sarjan jatko-osista, mutta ihastuin siihen, miten Anna ystävämme palautti mieleen myös romaaneista tehdyn tv-sarjan (jota nyt himoitsen itselleni). Sitä piti katsoa 11-vuotiaana joka viikko. Kerran olimme mummon miesystävän luona, ja siellä ohjelmaan oli saatavilla vain ruotsinkielinen tekstitys. Anelin äitiä tulkkaamaan ruotsista suomeen, mutta muistini mukaan jouduin katselemaan senkertaisen jakson suuremmatta ymmärryksettä. Toisen kerran olimme lähteneet parhaan ystäväni kanssa kävelylenkille juuri ennen ohjelman alkamista. Aikataulumme oli tiukka ja sää kurja. Enteilin sadetta, mutta ystäväni kehotuksesta jatkoimme matkaa. No, kaatosade iski vain muutamaa askelta myöhemmin, ja juoksimme kiireen vilkkaa koteihimme. Olin kovin huolissani siitä, ehtisinkö käydä lämpimässä suihkussa ennen ohjelman alkamista.

Mitä muistoja Anna ystävämme teissä herättää? Romaanista ovat bloganneet esimerkiksi Kirjaneito, Jokke ja Laura.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti