Emma Pulkkonen: Eurooppalaiset unet

Emma Pulkkonen: Eurooppalaiset unet
WSOY 2016
178 s.
Pisteitä: 4/5

Utopian ajatteleminen tuntui vain pakottavalta. Me tarvitsemme sen, Immi ajatteli. Me tarvitsemme sen, jotta olisi toimiva kompassi.

Emma Pulkkosen tuore teos Eurooppalaiset unet ilahduttaa. Episodiromaaniksi nimetty teos on tarinakokoelma eurooppalaisista ja heidän näyistään: siitä, mitä he näkevät tai haluavat nähdä, siitä, miten yksi koettu tai nähty tapahtuma voi muuttaa elämän suuntaa. Eurooppalaiset unet ei ole erillisten kohtausten, episodien tai kertomusten sarja, vaan sen henkilöt linkittyvät toinen toisiinsa.

Pulkkosen kieli on kaunista. Pidin Eurooppalaisten unien tyylistä, sujuvasta kielestä. Hieman hämmästyin, kun eräässä kohtauksessa vaihdettiin puhekieleen, mutta se sopii nuoren kertojan ääneen. Eurooppalaisten unien moniäänisyys on kiehtovaa, se, miten monenlaisia tarinoita ja henkilöitä Pulkkonen Euroopasta kertoo.

Inhorealistisia tilanteita en osannut arvostaa tässäkään, kuten en aiemmin lukemassani Sudenmarjassakaan. Pohdin sitäkin, mikä rooli on ensimmäisen tarinan eroottisilla vivahduksilla: pyritäänkö niillä vain kiinnittämään lukijan huomio? Minun oli vaikea perustella itselleni, mikä merkitys itsetyydytyksellä oli tarinan kannalta - haluan olla lukijana muutakin kuin tirkistelijä. Pulkkonen kirjoittaa niin kauniisti ja kiinnostavasti, ettei tällaisia "houkuttumia" välttämättä tarvitsisi.

Yksi keskeisistä henkilöistä, joihin viitataan useammassa tarinassa, on uimahallionnettomuudessa halvaantunut Johannes. Hänen tarinansa on kiinnostava ja avaa hyvin romaanin nimeä. Vakava sairastuminen muuttaa Johanneksen elämän, mutta sitten hän alkaa nähdä kaiken. Hän näkee asioiden lävitse, näkee kaiken, mitä maailmalla tapahtuu. Luin tämän vertauksena elämän muuttumisesta, siitä, miten jokin hetki muuttaa elämän suunnan: maailma näyttää toiselta ja on toinen. Siitähän Pulkkonen teoksessaan puhuu: miten yksittäiset hetket vaikuttavat ihmisen elämänkulkuun. Teoksen lopussa Johanneksen ja tämän perheen kohtalosta paljastuu vielä jotakin, joka saa muistelemaan perhettä vielä yhdellä uudella tavalla.

Fadumon, joka sittemmin päätyy Johanneksen hoitajaksi, tarina puolestaan kertoo pakolaisuudesta ja turvapaikanhakijuudesta sen, mitä Mohammed, suomalainen ei onnistunut tekemään. Pulkkonen saa tarinoihinsa uskottavasti tunnetta. 

Teoksen viimeinen tarina on kiinnostava kuvaus lähitulevaisuudesta. Siinä esitellään media, jossa tehtaillaan katastrofeista hyviä, onnellisia tarinoita. Eurooppa on aidattu sähköisellä aidalla, tornadot repivät maailmaa. Kieltäydymmekö näkemästä ongelmia, emmekö halua nähdä niitä? Episodissa todetaan, että ihmiset tarvitsevat utopioita. Väistämättä on kuitenkin kysyttävä, voiko utopiassa elää rehellistä elämää. Mitä tapahtuu, jos uskottelemme kaiken olevan hyvin? 

Ainakin Lumiomenan Katja on ehtinyt jo lukea teoksen.