365 päivää - ensimmäinen blogivuoteni

Vuosi 2015: kuoharia, kirjoja, kokemuksia.

Olen aina rakastanut uusia alkuja. Elämäni tärkeimmät hetket ovat olleet niitä, jolloin olen päässyt ravistamaan vanhan harteiltani, heittäytymään uuteen, unohtamaan aikaisemman. Ensimmäinen suuri hetki oli lukiossa: pääsin pois yläkoulusta ja kiusaamisesta, opin huomaamaan, että koulussa saa olla rauhassa. Kaikki eivät katso pahalla. Lukion jälkeen tuli yliopisto, vielä parempaa: pääsin pois kotikylästäni, sain aloittaa aivan alusta. Kukaan ei tuntenut minua. Sain itse päättää ja määritellä, kuka olin. Yhtäkkiä minua alettiin kuvailla aktiiviseksi, sosiaaliseksi ja iloiseksi, vaikka en itse ollut koskaan niin ajatellut. Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, ajattelen, että sellainen olisin ollutkin, jos tietyt tilanteet olisivat jääneet kokematta. Uudet alut antavat mahdollisuuden puhjeta kukkaan, kukoistaa omana itsenään.

En tiedä, voinko rinnastaa blogimaailmaan liittymistä muihin identiteettimerkkipaaluihin, mutta jollakin tavalla tämäkin on osa samaa prosessia, omana itsenä olemista. Blogin aloittaminen on yksi hyvä esimerkki siitä, miten omia haaveitaan kannattaa toteuttaa. Niitä pystyy toteuttamaan. Haaveiden toteuttaminen johtaa moniin mukaviin asioihin ja kokemuksiin.

Viime vuoden tammikuusta minulle on jäänyt mieleen seuraavaa: Istuin vanhempieni luona kotikoneen ääressä, tutkin Bloggeria ja aprikoin, olisiko viimeinkin aika. Olin pohtinut blogin perustamista pidempään, mutta en ollut silti uskaltanut: miten minä nyt tuonne konkareiden joukkoon? Vuoden ensimmäinen päivä saattaa tuntua hieman mahtipontiselta päivältä aloittaa uusi harrastus - ja elämäntapa - mutta toisaalta uusi vuosi tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Tuntui helpolta aloittaa, ja nyt tuntuu helpolta jatkaa.

Puolen vuoden kohdalla, kesäkuun loppupuolella, kirjoitin, mitä bloggaaminen oli siihen mennessä opettanut. Ajattelen samoin vieläkin: paljoa ei ole lisättävää. Tyylini on epäilemättä hioutunut ja hioutuu yhä edelleen. Toivon jättäväni turhat krumeluurit, pilkuttomat rinnastukset ja taiteellisuudet pois. Pidän yksinkertaisesta kielestä, ja haluan pyrkiä siihen omissa teksteissänikin. 

Entä sitten tämä uusi vuosi? Mitä odotan? En ole juurikaan selannut katalogeja, seurannut uutuuksien ilmestymistä, mutta toivon pysyväni kirjallisuuden kartalla yhtä paljon kuin viime vuonnakin. Haluan maratoonata ja keskittyä lukemiseen, löytää hienoja kirjoja nuorille suositeltavaksi ja kenties päihittää muutaman klassikonkin. TBR-listani hädin tuskin etenee; aion herättää sen henkiin.

Oma kiitoksensa kuuluu tietenkin teille, jotka olette lukeneet ja kommentoineet tekstejä. On tuntunut hurjan hyvältä liittyä joukkoon, jossa saa vapaasti keskustella aiheesta, joka itseä todella kiinnostaa.