Tunteikas tammikuu

Tammikuu on ollut tunteiden kuukausi. Vuosi 2016 alkoi ihanilla asioilla: ensimmäinen ensimmäistä blogini täytti vuoden, ja samaisena päivänä matkustin ensitreffeille uuden ihanan tuttavuuden luo. Nyt vuoden ensimmäinen kuukausi on päättymäisillään, ja olen juhlistanut sekä tätä tunteiden kuukautta että syntymäpäivääni tuon saman ihanan ihmisen kanssa. Uusi on alkanut muuttua tutuksi, ja silti niin paljon on vielä edessä. Tämä on matkan alku, minulle sanottiin. Kirpeistä pakkaspäivistä huolimatta tammikuu on tuntunut lämpimältä ja vaaleanpunaiselta.

Ihastumista olen kokenut myös kirjojen parissa. Luin tammikuussa yhdeksän kirjaa, ja saldoa tsemppasi influenssa, joka pakotti jäämään kotiin. Kun silmien särkemisestä pääsin, lukeminen oli oikeastaan ainoa asia, mitä pystyin tekemään. Varsinkin alkuviikosta ahmin sivuja Kirsin lukumaratonviikolle. Perjantaina pääsin takaisin töihin, mutta harmillista kyllä, tauti ei tunnu olevan vieläkään kunnolla ohitse. Koetan kömpiä huomenna opettamaan, mutta voinen hyvällä omallatunnolla uppoutua iltaisin kirjojen pariin. Keho kaipaa lepoa.

Jos tammikuussa lukemani kirjat olisivat elämän eri vaiheiden ihastuksia, ne olisivat seuraavanlaisia:

Stevensonin Tohtori Jekyll ja herra Hyde: vastakohtaihastus, joka muistuttaa, että uudet ja vieraat asiat vetävät puoleensa ja voivat saada suhteen toimimaan
Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset:  luokan kiltti poika, johon on turvallista ihastua mutta joka loppujen lopuksi tuntee enemmän kuin mitä itse ja josta haluaa päästä eroon
Jonesin Kotiinpaluu: ihastus, jonka haluaisi pelastaa kaikelta pahalta, koska tunteita on niin paljon, mutta joka vääjäämättä päättyy ja jota jää pitkäksi aikaa ajattelemaan
Williamsin Stoner: aito, ihana rakkaus, jonka toivoo kestävän mutta josta jää hyvät muistot, vaikka elämä ajaisikin erilleen
Enorannan Surunhauras, lasinterävä: päiväuni-ihastus, josta haaveillaan salaa, jota romantisoidaan ja joka herättää ajatuksia mutta jota ei koskaan oikeasti saavuteta
Sehlinin Marian pieni aasi: ensimmäinen ihastus - kirja oli paluu lapsuuden lukukokemuksiin
Moyesin kehuttu Kerro minulle jotain hyvää:teini-ihastus, jota palvoin kaukaa mutta joka petti minut pahan kerran ja jolle en saata anteeksi antaa
Palmgrenin Sudenmarja: tyyppi, jota kaverit nauravat salaiseksi ihastukseksi, vaikka en todellakaan tunne mitään hyvää tätä tyyppiä kohtaan

Vaikka tammikuun kirjoissa oli muutama potentiaalinen suuri rakkaus, kaikista suurimmat tunteet taidan säästää ihmisten välille. Mutta kuinka sujui teidän muiden ensimmäinen lukukuukausi: ihastuitteko, vai pettikö rakkaus, jonka toteutumista olitte pitkään odottaneet?