Sairaslomaviikon lukumaraton (20:40)

Cats, books & me -blogin Kirsi ilmoitti maratoonaavansa kirjojen parissa kokonaisen viikon: hän haluaa pidentää päivittäistä lukuaikaansa ja saada luettua suuren kirjapinonsa teoksia. Olen itse kaivannut lukumaratonia koko syksyn; opetöiltäni en ole mitenkään ehtinyt paneutua lukemiseen niin täydellisesti kuin lukumaratonien aikana on tullut tehtyä.

Siinä missä kausi-influenssasta yleensä valitetaan, minä nostan nyt esille yhden hyvän puolen: ehdin lopultakin paneutua lukemiseen (nyt, kun pahin on jo ohitse, silmiä ei enää särje mutta sairaslomaa on yhä neljä päivää jäljellä) hyvällä omallatunnolla (no, melkein; olen jo lähes kuumeeton, joten voisin myös suunnitella tunteja...muttamutta). Aion siis hellitellä itseäni lukumaratonilla: luulen kyllä lukevani koko viikonkin keskimääräistä enemmän, mutta aion myös panostaa tähän ensimmäiseen päivään. Lukumaratonpäivissä on jotain niin erityistä: nautin siitä, kun saa keskittyä vain kirjoihin ja lukemiseen, kertoa välillä, miten lukeminen edistyy, ja uppoutua sellaisiin maisemiin, joihin ei muuten välttämättä olisi tullut uppoutuneeksi. Keskityn siis lukemiseen erityisesti tänään (ja raportoinen edistymisestäni), ja toivon, että tämän fiilistelypäivän voimalla jaksan keskittyä loppuviikosta myös työasioiden suunnitteluun.

Rakensin viikonloppuna olohuoneeseen sairaspesän.
Nyt se saa toimia lukumaratonin lähtöpisteenä.

Influenssalukumaraton on siinäkin mielessä jännittävä, että se pakottaa valitsemaan niistä, mitä tällä hetkellä hyllyssä tarjolla on. Kirjastosta olen kahminut roimasti fantasia- ja scifikirjallisuutta (perehtyäkseni niihin ammattiroolissani), joten olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. Kiinnostavimmat teokset saattavat olla omasta hyllystäni, mm. Neidonhius odottelisi lukijaansa.

Aloitan puuhan yhdeltätoista. Sitä ennen ehdin vielä laittaa sairastajan hätäruuan uuniin (uunimakkaraa, koska kipeänä ei ehdottomasti tarvitse syödä terveellisesti eikä panostaa kokkaamiseen). Enorannan Surunhauras, lasinterävä on ollut hyvän tovin kesken, ja olen ollut siitä innoissani (vaikka se onkin fantasiaa). Aloitan maratonprojektini sillä. Lukuintoa kaikkien maratonviikkoon! :)

16.50: Surunhauras, lasinterävä on viimein luettu loppuun. Se on kaunis, omintakeinen kirja, josta tekisi mieli puhua suurena nuortenkirjana. Se kertoo niin monista painavista asioista, että minun on ryhdyttävä kirjoittamaan siitä saman tien. Vaikka en olevinaan ole enää kovin kipeä, väsymys painaa lukemista. Piti ottaa välissä torkutkin. Olen lukenut tänään 217 sivua. Katsotaan, mihin seuraavaksi tartun.

20.40: Tartuin Moyesin kehuttuun viihderomaaniin Kerro minulle jotain hyvää. Ensimmäisten neljänkymmenen sivun aikana en ollut lainkaan vakuuttunut - lähinnä itkin sisäisesti kirjan tylsyyttä ja kaavamaisuutta. Kaavamainen ja turvallinen romaani on toki vieläkin, mutta näemmä sisälläni on sittenkin myös sellainen klassinen naislukija, joka viehättyy romanttisesta tarinasta, jossa nainen osoittaa hoivaviettejään kärttyisää miestä kohtaan ja joka selvästi on johtamassa romanssiin. Jatkan lukemista. 330 sivua tahkottu. On pitänyt puuhailla kaikkea, eikä tästä nyt ihan kunnollista vuorokausimaratonia tule - mutta onneksi onkin koko loppuviikko aikaa. Päivittelen tätä ensimmäistä vuorokautta aina silloin tällöin, ja katsotaan, miten muu viikko sujuu.