Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?

Karisto 2018

188 s.

Kansi: Kati Rapia

Pisteitä: 3/5

Kesäisen kevyenä välipalalukemisena ahmaisin kertaistumalta Nelli Hietalan uusimman nuortenromaanin, Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? Se on toinen osa Miiasta kertovassa kesäisessä nuortenkirjasarjassa, jonka keskiössä ovat tavalliset nuoren elämään liittyvät asiat. Tässä teoksessa Miia joutuu toisaalta pohtimaan, pitääkö hän enemmän Tanelista vai Jerestä, ja toisaalta ottamaan kantaa eläintensuojeluun. Miian ystävä Anna on nimittäin päättänyt käydä kuvaamassa sikalan todellisia olosuhteita, sillä lihansyönti ja tehotuotanto eivät ole maapallon hyvinvoinnin kannalta kestäviä valintoja. 

Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen on jokseenkin perinteinen nuortenkirja, joka käsittelee toisaalta ihastumista ja toisaalta eettisiä arvovalintoja. Nämä kaksi juonipolkua kulkevat teoksessa rinnakkain eivätkä mielestäni yhdisty toisiinsa niin tiukasti kuin olisivat voineet. Kummassakin pääjuonessa on sekä ennalta-arvattavia että yllätyksellisiä käänteitä, mutta lopputunnelmaksi jää se, että eettiset ristiriidat joudutaan ratkomaan liian nopeasti. Eläintenoikeuksia ja tehotuotannon ongelmia olisi voinut pohtia laajemminkin. Aluksi näyttää siltä, ettei Miialla ole aihepiiristä sanottavaa, mutta kirjan loppupuolella hänkin ottaa kantaa. Lukija saakin turvallisesti pysytellä poissa lihansyöntikeskustelun ytimestä, kun eettisiä vastapuolia edustavat lähes kaikki muut paitsi Miia itse. 

Ihastumiskeissi tuntuu olevan jollakin tavalla pakollinen osa nuortenkirjoja, ja eittämättä Hietala kuvaa ihastumisen tunteita hyvin. Miian seksuaalisuutta kuvataan jokseenkin avoimesti, mikä on hyvä: nainen saa päättää haluta yhden illan juttuja. Korvaani särähti kuitenkin se, että naiset kuvittelisivat rakastavansa jokaista panoaan - jälleen kerran naisten harrastama seksi luokitellaan syvien tunteiden herättämäksi, vaikka yhdenillanjutut voivat olla naisille ihan yhtä "kevyitä" kuin miehillekin. Mieleni teki yskiä myös silloin, kun Miia pohtii, miten ikävää onkaan se, että hänellä, 18-vuotiaalla nuorella naisella, on seksiseuranaan vain oma käsi. Ajatus on kyllä suoraan nuoren naisen maailmasta mutta vaarana on, että se korostaa sitä, että kahdeksantoistavuotiaana pitäisi olla harrastanut seksiä. Omaa kättä ja itsetyydytyksen iloja voisi kehua ihan avoimesti! Ei seksiin ja hyvään mieleen tarvita aina poikia.

Kenen joukoissa seisot, Miia Martkainen on turvallista ja tuttua luettavaa nuorille, jotka viihtyvät perinteisten nuortenkirjojen ääressä. On ilahduttavaa, ettei romaanin ytimessä ole pelkästään ihastuminen ja sen oikean löytäminen, vaan Hietala käsittelee myös ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä. Mitään mullistavan uutta kuvaa tyttöydestä Hietalan teos ei anna mutta sallii sentään kepeät seksuaalissävytteiset suhteet. Vaikka päähenkilö on jo täyttänyt kahdeksantoista, kirja suuntautuu mielestäni nuoremmille: yläasteikäiset saattavat hyvinkin ihastua tähän.