torstai 3. toukokuuta 2018

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Lähes sata vuotta piti odottaa. Lähes kokonainen vuosisata on ehtinyt kulua, ja yhä vieläkin vallitseva kerrontatapa on maskuliininen. Sota nähdään maskuliinisena miesten kokemuksena, jossa sisukkaat, isänmaalliset Suomen soturit pelastavat kotimaansa. Historiankirjoituksessa jalustalle nostetaan useimmiten vain miehet - tämän osoittaa viime vuonna julkaistu, Mauri Kunnaksen kehuttu lastenkirja Koiramäen Suomen historia. Historiankuvauksessa toistetaan usein samoja kerronta- ja näkökulmatapoja, joihin on vuosikymmenten ja -satojen aikana totuttu. Kritiikki on aiheellista: sota ei koskettanut pelkästään miehiä, eivätkä ainoastaan miehet suojelleet Suomea.

Reetta Laitisen toimittava sarjakuvakokoelma Sisaret 1918 vastustaa perinteistä, maskuliinista kerrontatapaa. Suomalaisten sarjakuvataiteilijanaisten piirtämä, tositapahtumiin perustuva kokoelma nostaa keskusteluun ne äänet, jotka sisällissodasta on usein vaiennettu. Sisaret 1918 -kokoelman kymmennen tarinaa käsittelevät vuotta 1918, ja jokaisen tarinan päähenkilö on nainen. Kokoelman poliittisuutta ja feministisyyttä lisää se, että jokaisen tarinan taustalla on naisoletettu taiteilija.

Sisaret 1918 ryöpyttää lukijan päälle maiseman, jota ei 2000-luvulla koulunsa käynyt historiankirjoistaan tunnista. Sisällissodassa sotivat myös naiset: kaikkiaan aseistautui jopa 2600 naista. Teoksessa käsitellään sekä valkoisten että punaisten tarinoita mutta huomautetaan myös, etteivät haavat ole vielä umpeutuneet.

Sarjakuvissa esitetyt tarinat kertovat, millaista naisten elämä on sisällissota-aikana ollut. Punaisten naiset aseistautuivat punakaartiin, valkoisten suojeluskunnassa naiset eivät sotineet mutta tekivät muita tehtäviä. Hävinneen osapuolen, siis punaisten, naisia ja lapsia toimitettiin vankileireille, joissa peräti 200 naista telotettiin.


Reetta Laitinen (toim.) Sisaret 1918
Arktinen Banaani 2018
110 s.
Pisteitä: 4/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti