Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: SE - seksipuhekirja

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: SE - seksipuhekirja

Karisto 2018

Kuvitus: Jutta Kivilompolo & Nina Maaninka

270 s.

Pisteitä: 3/5

Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko Salo eivät pelkää puhua tabuiksi leimatuista aiheista. Viime vuonna julkaistu NE - kuukautiskirja valotti sitä, mitä menstruaatiossa tapahtuu ja miten kuukautisiin on suhtauduttu, ja tänä keväänä ilmestynyt Se - seksipuhekirja sanoittaa räväkkäästi sen, mitä makuuhuoneissa (ja julkisissa liikennevälineissä ja järvessä ja missä ikinä tahansa) tapahtuu. Se - seksipuhekirja käsittelee seksiä ja siitä puhumista. Se painottaa seksipositiivisuutta ja ihmisen oikeutta seksiin, ja teos määrittelee seksin laajasti (myös viestit ja katseet ovat seksiä, samoin pieni hipellys ja toki yhdyntäkin). Teoksessaan Meriläinen ja Seiko Salo painottavat sitä, miten tärkeää seksistä on viestiä kumppanin tai kumppanien kanssa. Se - seksipuhekirja antaakin konkreettisia vinkkejä, harjoituksia ja kysymyksiä, joilla seksin voi nostaa pöydälle. 

Meriläisen ja Seiko Salon teoksen vahvuus on räväkkä, suorapuheinen kieli: seksistä ja seksuaalisuudesta puhutaan asioiden oikeilla nimillä, ja välillä heitetään härskiä huumoria. Seksiä, seksuaalisuutta ja seksiviesintää käsitellään monista eri näkökulmista.  Pääasiallinen näkökulma on naisoletetun kehon näkökulma, ja teos käskeekin esimerkiksi perehtymään omaan vaginaan. Osa harjoitteista tuntuu aika ronskeilta, ja lukiessa huomaakin omat estonsa. Osa parisuhdekysymyksistä menee silti varmasti käyttöön - Se - seksipuhekirjan avulla on vaivattomampaa ja vähemmän kiusallista alkaa keskustella seksistä. 

Omana ansionaan on mainittava Jutta Kivilompolon ja Nina Maaningan kuvitukset, jotka ovat kiinnostavia, kantaaottavia ja rohkeita. Visuaalisesti Se - seksipuhekirja on erittäin hieno teos. 

En kuitenkaan ihastunut Se - seksipuhekirjaan täysin varauksetta. Ensinnäkin ahdistuin kirjoittajien lähtökohdasta, jonka mukaan seksi (laajasti määriteltynä mutta kuitenkin seksuaalisina tekoina) kuuluu parisuhteeseen ja on sen ydin. Minulle parisuhteessa keskeisintä on sitoutuminen ja halu jakaa elämä toisen ihmisen kanssa - seksiä voi olla ilman parisuhdetta, eikä parisuhde tarvitse seksiä. Hyvänä esimerkkinä ovat aromanttiset tai aseksuaalit, jotka Meriläinen ja Seiko Salo teoksessaan toki mainitsevat. Aseksuaalit kuitenkin typistetään muutamassa virkkeessä ihmisiksi, jotka eivät halua seksiä, vaikka aseksuaalisuuskin jakaantuu erilaisiin kirjoihin. Setan mukaan aseksuaalit kokevat vähän tai eivät juuri ollenkaan seksuaalista vetovoimaa toisiin ihmisiin. Asexuality.org-sivusto muistuttaa, että aseksuaalien emotionaaliset tarpeet ovat kuitenkin verrattavissa muiden vastaaviin kokemuksiin, ja osa heistä haluaa parisuhteen. Koska aseksuaalit ovat niin näkymätön ryhmä yhteiskunnassamme, olisin toivonut SE - seksipuhekirjalta panostusta siihen, etteivät pelkkä seksi ja seksuaaliset teot määrittele (eikä niiden tarvitse määrittää) parisuhdetta.

Toisinaan vitsailut ja esimerkit johtavat pohtimaan, millaisia yhteiskunnallisia rakenteita ja ajattelutapoja seksuaalisuuteen ja seksiin väistämättä kytkeytyy, vaikka kirjoittajat ovatkin tehneet töitä sukupuolineutraaliuden saavuttamiksi. Mutisin kriittisesti ääneen, kun SE-testin seksikumppania koskevassa kysymyksessä vastausvaihtoehtona oli "kaikenlaisiahan tuossa pyörii, rumimpia hätyyttelen kauemmaksi". Vaikka testissä ei oikeita vaihtoehtoja ollutkaan, ja lausahduksen voi tulkita ironisena piikkinä vastaajalle, tulin kuitenkin hieman surulliseksi siitä, että "rumuudesta" puhutaan silloin, kun jonkun kanssa ei huvita sekstata. Toisen kerran ärähdin teoksen lopussa, jossa todettiin, ettei dildo yleensä ole kovinkaan tarpeellinen seksilelu (mistäs kirjoittajat sen tietävät?). Kannanotto on vahva, ja sen voi tulkita heteronormatiiviseen seksiin kannustavaksi (oletusarvona on, että penis on jo osana seksiä). Vaikka Se -seksipuhekirjan sanasto on pääosin sukupuolineutraalia, pilkistelevät heteronormaatiiviset oletukset silloin tällöin esiin. Olisikin ollut tarpeellista, että seksuaalivähemmistöjen äänet olisi nostettu paremmin kuuluviin. Myös erilaisista kehoista olisi ollut tarpeen puhua enemmän - nyt lihava kumppani kuitataan yhdellä hätäisellä virkkeellä. Vammaisten seksioikeudet tuodaan onneksi hyvin esiin. 

Kolmas kohta, jota mieleni tekisi hieman kritisoisoida, on se, ettei Se - seksipuhekirja nosta juurikaan esille sitä, että myös vanhukset ovat seksuaalisia olentoja. Vanhat ihmiset - siis esimerkiksi yli seitsemänkymppiset - unohdetaan usein seksikeskusteluista täysin, ja siksi olisikin ollut paikallaan omistaa kokonainen luku vanhusten seksuaalisille tarpeille. Vaikka aineistoesimerkeissä on jonkin verran ikääntyvien (esimerkiksi kuusikymppisten) vastauksia, ei teos käsittele tarpeeksi sitä, miten ikä muuttaa (jos muuttaa!)seksuaalisuutta ja seksin harrastamista. 

Kirjan lopussa lukija hämmästyy: yhtäkkiä hypätään argentiinalaisen tangon maailmaan, ja tutustutaan japanilaiseen köysisidontaan. Eri kulttuureihin viittaavien esimerkkien on kai tarkoitus laajentaa sitä, mitä seksi voi olla, mutta yritys on lähinnä kiusallinen. Ensinnäkään kaikki haastatellut eivät ole kotoisin siitä kulttuurista, joihin luvuissa viitataan. Toisekseen on hieman vaarallista liittää tietyt seksuaaliset teot tai toiminnat tiettyyn kulttuuriin - Intian yhteydessä voitaisiin puhua muustakin kuin kamasutrasta. Olen nolostua, kun kirjoittajat esittelevät ensin Qatarin ahdasmielisen seurustelukulttuurin ja palaavat sitten länsimaihin, jossa moni hakee säpinää suhteeseen kontrollista ja mustasukkaisuudesta. Meriläinen ja Seiko Salo mainitsevat, että he liikkuvat kulttuurisen omimisen rajoilla, mutta he kehottavat silti kokeilemaan salatreffejä ja toisten katselemista. Ymmärrän kyllä, että vaaran tunne viehättää monia, mutta on naiivia puhua samassa yhteydessä (naisen) seksuaalisuutta rajoittavista kulttuurillisista ja yhteisöllisistä tavoista sekä siitä, että länsimaiseen parisuhteeseen tarvitaan uutta kipinää. Jos kirjoittajat ovat tunnistaneet vaarat, jotka aiheiden rinnastamiseen liittyy, en ymmärrä, miksi niistä on pitänyt kirjoittaa yhdessä osiossa. Yksi suuri puute Se - seksipuhekirjassa onkin se, ettei se käsittele valtaa ja vallankäyttöä tarpeeksi laajasti. Vallan merkityksestä pitäisi puhua aina, kun puhutaan siitä, miten varmistaa toisen suostumus erilaisiin kokeiluihin.