Siirry pääsisältöön

Helmikuussa luettuja

Ivo Andric: Neiti

Luen nykyään suhteellisen harvoin valkoisten miesten kirjoittamia teoksia - tietoinen valinta. Ivo Andricin Neitiin päädyin, kun toisen jugoslavialaisen kirjailijan, Drago Jancarin, yllätettyä minut positiivisesti. Viime vuonna luin kirjallisuutta peräti 27 eri maasta, ja tänä vuonna olen halunnut lisätä myös erikielisen kirjallisuuden määrää. Neiti on kirjoitettu alkujaan serbokroaatiksi. 

Neiti kertoo 1910-1920-luvun Jugoslavista, jossa sota runtelee sekä arkea että taloutta. Romaanin keskiössä on yksin elävä nainen, Rajka. Tämä on saanut lapsena isältään käskyn olla aina hyvin säästeliäs, ja sitä Rajka noudattaakin: hän käyttää koko elämänsä taloudenpitoon ja säästämiseen eikä paljon elämässään huvittele. 

Andricin kerronta on sujuvaa ja psykologinen kuvaus tarkkaa. Rajkan yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä mutta myös itsenäisyyttä kuvataan kiinnostavasti ja koskettavasti. Rajkan eristyneeseen elämään vaikuttavat lapsuuden nöyryyttävät tapahtumat, isän vararikko ja sitä seurannut sosiaalinen häpeä, ja tätä traumatisoitumista vasten lukija peilaa Rajkan pidättyvyyttä. Hyvin kerrottu ja mainiosti suomennettu (Aarno Peromies) klassikko, jonka suosittelen lukemaan!

Arvio: 4/5

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa


Turtonin kehutulla esikoisromaanilla on kiinnostava rakenne. Evelyn Hardcastle murhataan, ja yksi kartanoon vieraiksi kutsutuista saa tapauksen selvittääkseen. Tutun salapoliisityön sijaan vieras herää kahdeksana päivänä kahdeksana eri ihmisenä ja pyrkii näiden kokemusten kautta koostamaan, mitä Evelynille tapahtuu ja miten murhan voisi estää.


Romaanin rakenne on yksi sen kiinnostavimpia puolia mutta samalla heikkous. Puolivälin jälkeen tulee olo, että jotakin olisi voinut tiivistää ja että ehkä Turton on ollut vähän liian kunnianhimoinen. Tekstissä on paljon metatekstiä, joka kertaa aiemmin tapahtunutta, ja vaikka se auttaa lukijaa, se myös pidentää kertomusta. Nimiä vilahtelee niin, että alun henkilöluetteloon ja liepeen karttaan joutuu turvautumaan jatkuvasti, ja näkökulmien vaihtuminen sekoittaa paikoin. Toisaalta kerronta on sujuvaa. Loppuratkaisussa tulee vielä aika paljon infoa, ja tunteet lukemisen jälkeen ovatkin vähän sekavat. Rikoksella ei varsinaisesti mässäillä, joten perinteisten dekkarien ystävien kannattaa ainakin kokeilla tätä.

arvio: 3/5

Riina Katajavuori: Wenla Männistö


Klassikkojen uudelleenkerronnat kiinnostavat minua, varsinkin, jos muuten kovin miehinen teos kerrotaan uudelleen naisnäkökulmasta. Wenla Männistössä näin potentiaalia ironiseen, pirskahtelevaan, feministiseen näkökulmaan, mutta valitettavasti en teokselle lämmennyt.


Katajavuoren romaanissa seitsemän veljeksen sijaan keskiöön nousevat klassikosta tutut naiset, erityisesti Wenla Männistö. Nykyaikaan sijoittuvassa romaanissa sekä Wenla että veljekset ovat kaupunkilaisia, elämänsä kanssa hieman hukassa olevia. Teos käyttää tyylikeinoinaan niin Kiven romaanista tuttua tapaa ilmaista repliikkejä että 2010-luvun nuorisoslangia. Nuoruuden, päämäärättömyyden, itsenäistymisen ja monikulttuurisuuden teemat jäävät yrityksestä huolimatta kuitenkin valjuiksi. 

Arvio: 2/5

Mary Lynn Bracht: White Chrysantemum

Yhdysvaltalaisen Brachtin esikoisromaani on vaikuttavaa luettavaa. White Chrystantemum kertoo kahdesta sisaruksesta, Hanasta ja Emistä. Isosisko Hana pelastaa Emin julmalta kohtalolta ja antautuu tämän sijasta sotilaiden vietäväksi - hänestä tulee japanilaisen armeijan seksiorja. Emi puolestaan yrittää selvittää puolta vuosisataa myöhemmin, mitä siskolle oikeastaan tapahtui.

Bracht onnistuu kahden aikatason kuvauksessa. Hanan tarina on väkivaltainen ja raaka - Bracht käsittelee raiskauksia suorasanaisesti ja osoittaa lukijalle, millaisten rikosten kohteeksi naiset ovat sotien aikana joutuneet. Emin osuuksissa koskettavaa on tapa, jolla Emi vähitellen saa yhteyden menneisyyteensä ja kykenee välittämään sen myös lapsilleen. Henkilötarinoiden ohella teos välittää tietoa siitä, miten Japani kolonisoi Korean. Samaa tematiikkaa on käsitellyt myös Min Jin Lee romaanissaan Pachinko, jolle myös annan lämpimän lukusuosituksen.

Arvio: 4/5


Kommentit