Lappilaista luontokuvaa ja mytologiaa - Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Siltala 2019
280 s.
Kansi: Arla Kanerva
Pisteitä: 5/5

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys olisi jäänyt lukematta, ellei muuan kirjagramtuttu olisi suositellut sitä niin lämpimästi. Se, mitä on mainostettu paasilinnalaisena veijariromaanina, ei kuulostanut yhtään minun jutultani - huomaan lukkiutuneeni liiaksi ajatukseen siitä, etteivät valkoisten miesten teokset puhuttele minua. 

Miten väärässä siis olinkaan! Pienen hauen pyydystys on monella tapaa ihastuttavaa kaunokirjallisuutta. Romaani lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Elina on tullut kotiseudulleen Itä-Lappiin pyydystääkseen hauen; perässä tulee poliisi Janatuinen, jonka tehtävä on napata Elina. 

Romaanin alussa minua viehättää erityisesti luontokuvaus: se kunnioittaa Lappia ja luonnon monimuotoisuutta. Lintuharrastajana minua ihastutti se, miten läsnä linnut - toki muukin luonto - on. Lukijan on helppo solahtaa Karilan kuvailemiin maisemiin ja pohtia omaa luontosuhdettaan.

Kirjan edetessä hymähtelin karrikoiduille hahmoille ja humoristiselle kuvaukselle. Huumorin takaa löytyy synkempiäkin sävyjä: mitä Elinan ja Jousian ensirakkaudelle tapahtui, ja miksi lappilaisen kylän ihmissuhteet tuntuvat niin sotkuisilta ja katkerilta? 

Karilan romaania voisi luonnehtia esimerkiksi maagiseksi realismiksi, sillä tuttujen luonnonolioiden lisäksi kirja kuhisee mytologisia hahmoja. Metelit, hattarat ja peijoonit tulevat tutuksi. Hienoa on se, että myyttisistä olennoista ei varsinaisesti tehdö numeroa, vaan ainakin paikalliset ovat tottuneet siihen, että otuksia ilmestyy aina silloin tällöin. Ylipäätään ihmiset osaavat elää erilaisuuden kanssa ja tietävät, että luonnon ja mytologian monimuotoisuutta tulee kunnioittaa. Peijooni, jonka voikin lepyttää lahjoilla, kuten ikkunaraapalla, on kaikessa karvaisuudessaan varsin hellyttävä olento.

Karilan kerronta on humoristista, tarkkaa ja sujuvaa. Dialogissa kuultaa Peräpohjolan murre, mikä antaa hahmoihin hieman lisää syvyyttä. Teos on onnistunut niin sisällöllisesti kuin rakenteellisesti ja saa minukta lämpimät lukusuositukset. Ehkäpä tänä vuonna lukemistani romaaneista paras!