Tatyana Fazlalizadeh: Stop Telling Women To Smile

Tatyana Fazlalizadeh: Stop Telling Women To Smile

Seal Press 2019

226 s. 

Pisteitä: 4/5

Stop Telling Women To Smile on yhdysvaltalaisen Tatyana Fazlalizadehin katutaideprojekti, jonka tarkoituksena on kuvata sitä, miten yleistä seksismi on, ja antaa ääni niille, jotka ovat joutuneet seksistisen ahdistelun kohteeksi liikkuessaan kaupungilla. Viime vuonna julkaistu, projektin nimeä kantava teos esittelee kymmenkunta henkilöä, joita Fazlalizadeh on haastattelut ja jotka hän on piirtänyt. Henkilötarinoilla käsitellään sitä, millaisen seksismin kohteeksi erilaiset henkilöt identiteettiensä takia joutuvat. 

Stop Telling Women To Smile -teoksen ehdoton ansio on sen intersektionaalisuus. Suurin osa haastatelluista on rodullistettuja, ja Fazlalizadeh on haastatellut myös muunsukupuoliseksi itsensä identifioivia. Naiseus määritellään laajasti. Teos painottaa kunkin haastatellun ääntä, ja kirjassa on paljon suoria lainauksia, jotka korostavat henkilöjen oikeutta määritellä sekä oma identiteettinsä että omat seksismikokemuksensa. 

Fazlalizadehin teos osoittaa, että seksismi on monitahoinen ja aivan liian yleinen ongelma. Haastateltujen tarinoissa toistuvat tietyt tapahtumat: kaupungilla on pelottavaa liikkua, miehet saattavat lähteä seuraamaan pitkiäkin matkoja ja julkisissa liikennevälineissä kouritaan kehoja. Moni kertoo siitä, miten seksitisen jutun kertonut mies olettaa, että nainen pitää juttua mukavana small talkina. 

Fazlalizadehin mustavalkoinen piirrostaide on pysäyttävää. Naiset katsovat kuvassa kohti, hymyilemättä, vakavina: heidän ei tarvitse hymyillä koko ajan. Fazlalizadehin teoksiin kuuluvat myös sitaatit tai toteamukset, jotka kertovat, mitä naiset haluavat ahdistelijoilleen sanoa. Nämä sitaatit ovat samastuttavia - myös minä olen monta kertaa halunnut sanoa, että en kuulu kenellekään, haluan vain päästä turvallisesti kotiin ja pysykää kaukana minusta. 

Kaiken kaikkiaan Stop Telling Women To Smile tarjoaa lukijalleen paljon samastuttavaa. Samalla voi purkaa omia etuoikeuksiaan: rodullistettujen tarinoita kuunnellessa huomaa väistämättä, miten monelta ahdistavalta kokemukselta valkoinen iho suojaa. Toisaalta kaikissa kertomuksissa on kohtia, joita suurin osa naisista ja muunsukupuolisista lienee kokenut. 

Rakenteellisesti teos on pääosin toimiva: jokainen haastateltu tuo kertomuksellaan jotakin lisää seksismikeskusteluun. Paikoin teoksessa on kuitenkin toistoa, jota olisi ehkä voinut karsia. Toinen asia, mitä kaipasin, oli lähdeluettelo tai taustatiedon tarkempi erittely leipätekstissä. Nyt teksti on kyllä helposti lähestyttävää ja yleistajuista, mutta toisaalta ainakin itseäni kiinnostavat myös se, mitä tutkimustulokset sanovat seksismistä ja ahdistelusta. Ymmärrän kyllä myös sen, miksi teoksissa on keskitytty nimenomaan siihen, miten naiset ja muunsukupuoliset yksilöinä kokevat seksuaalisen ahdistelun, joten sikäli kyse on ehkä enemmän makumieltymyksestä kuin siitä, että teoksen rakenteellisista tai sisällöllisistä ongelmista. 

Jos seksuaalisen häirinnän, ahdistelun ja seksismin aihepiirit kiinnostavat, suosittelen luettavaksi myös Laura Batesin Everyday Sexismiä, Jessica Bennettin teosta seksismistä työpaikoilla, Roxane Gayn toimittamaa esseekokoelmaa Not That Bad sekä Soraya Chemalyn teosta Rage Becomes Her.