Marraskuun alussa päätin osallistua kuukauden lukuhaasteeseen, jossa luetaan vähintään kolmekymmentä sivua kaunokirjallisuutta joka päivä. Päätös on pitänyt hyvin, vaikka lukemisista bloggailu jäikin ensi-innostuksen jälkeen. Olen lukenut joka päivä vähimmäismäärän (mikäli Tatun ja Patun ruokakirjan voi laskea kaunokirjalliseksi teokseksi) kaunokirjallisuutta, monena päivänä enemmänkin. Yhtenä iltana ahmin kokonaisen romaanin kahteen tuntiin kertaistumalta (Björkin Poika). Se oli ihanaa.
Lukuhaaste opetti minulle sen, miten mukavaa ja tärkeää on rauhoittua joka päivä. Siihen haaste soveltuukin hyvin. Toisaalta se muistutti, mihin pakkolukeminen johtaa: kirjallisuudesta ei nauti. Joskus on hyvä pitää välipäiviä, tehdä jotakin muuta ja tarttua kirjoihin vasta sitten, kun lukemista jo kaipaa. Bloggaaminenkaan ei ole haudanvakavaa, enkä ole vastuussa kenellekään siitä, kuinka tiheään täällä toikkaroin.
Lukuhaastekoonnin yhteyteen myös tämän kuun lukukokemuksia fiilistelyiden kautta:
Tässä kuussa olen:
1) kauhistellut tulevaa (Laura Gustafsson: Korpisoturi)
2) ihastunut (Colm Tóibín: Nora Webster)
3) palannut lapsuuteen (Rowling, Tiffany ja Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi)
4) etääntynyt (Anja Snellman: Lähestyminen)
5) innostunut taas kerran feminismistä (Hanna Weselius: Alma!)
6) ihastunut uudelleen (Marja Björk: Poika)
7) ollut kaihomielinen (Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista)
8) huokaillut menneitä (Peter Sandström: Transparente blance)
9) hohottanut hulluna (Havukainen ja Toivonen: Tatu ja Patu, syömään!)
Kommentit
Lähetä kommentti