torstai 24. marraskuuta 2016

Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika
Like 2013
215 s.
Pisteitä: 575
Tunnelma: Jes! Avartava ja positiivinen
Jos on tyttö, vaikka on poika, se on sama juttu kuin olisi sairaalassa lääkäreiden ja sukulaisten ja mittareiden mukaan vihannes, vaikka itse tietäisi olevansa elossa ja yrittäisi huutaa, että älkää vetäkö niitä letkuja irti, minä elän. Kukaan ei kuulisi. Mikä kauhu ja mikä pelko, että minun on kuoltava kohta ja parempi olisikin kun kuolisin, ettei kidutus enää jatkuisi.

Oppilaani luki tämän kirjan viime vuonna ja suositteli sitä. Tuntuu hyvältä, että nuoret osaavat valikoida itselleen näin hyvää ja avartavaa luettavaa. 

Jo romaanin nimi toteaa kaiken oleellisen napakasti: poika. Kyseessä on poika. Ei tarvita muita määritteitä, ei tarvita selittelyjä: nyt puhutaan pojasta, josta kasvaa mies. 

Björk tunnetaan rohkeista avauksistaan kirjallisuuskentällä. Poika perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin, kertoo takakansi. 

Poikaa on pakko kutsua merkittäväksi teokseksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Se kertoo erään vaiennetun ryhmän, transsukupuolisten, kokemuksista. Miro (Marion) on poika, jonka muut mieltävät tytöksi. Poika on kuvaus hänen elämästään, siitä, millaista on kasvaa väärässä sukupuolessa. 

Pidin romaanissa erityisesti sen arkisuudesta. Samalla tavalla kuin Sirin Kolun nuortenkirjassa Kesän jälkeen kaikki on toisin, myös tässä romaanissa kuvataan niitä konkreettisia hetkiä, jolloin sukupuoli on läsnä ja väärä keho mutkistaa päähenkilön elämän. Toisaalta Poika osoittaa, miten tavallista elämää sukupuolivähemmistöön kuuluvakin viettää, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Vaikka Poika on ennen kaikkea kertomus sukupuolikokemuksesta ja sukupuolen olemuksesta - siitä, miten se on käsitetty ja siitä, miten käsitystä pitäisi oppia laajentamaan - se on myös kertomus kaikesta muusta, mitä Miron elämässä tapahtuu. Romaani kuvaa ihmissuhteita: isän traagista kuolemaa, ahdistunutta äitiä, veljesten välistä suhdetta ja ensimmäisiä rakkaussuhteita. 

Björkin tyyli on naivistinen: siinä on jotakin lapsenomaisuutta ja jotakin hyvin pelkistettyä. Se on helppolukuinen, tapahtumavetoinen romaani, jota sopii suositella niillekin, jotka eivät paljoa lue. Björkin pelkistetyn ja toteavan kielen myötä syntyy myös jotakin, mikä Pojassa erityisesti ilahduttaa: se on positiivinen kasvukertomus. Asioita, niin ikäviä kuin ihaniakin, tapahtuu, mutta tarinassa on vahva vire itsensä löytämisestä ja omaksi itsekseen kasvamisesta. Menneisyyden lukot ratkeavat, Björk lupaa ja lohduttaa.

Toisaalla: Kirjasfääri pitää Poikaa tarpeellisena, Ajatuksia kirjamaasta -blogissa kasvutarinasta ei innostuttu täysin, Kirsin kirjanurkassa teosta kuvaillaan koskettavaksi ja ravistelevaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti