perjantai 4. marraskuuta 2016

Laura Gustafsson: Korpisoturi

Laura Gustafsson: Korpisoturi
Into 2016
257 s.
Pisteitä: 4/5
Tunnelma: Usch. Näinkö meille käy?

Voi vauhtisokeaa ihmiskuntaa! Lyhyitä aikoja kerrallaan sen onnistuu pakottaa luonto käyttäytymään haluamallaan tavalla. Mutta jokainen glyfosaattisuolalla päällystetty pelto, jokainen pilkottu sademetsä, jokainen keinokasteltu autiomaa vie harppauksen lähemmäs tuhoa. Ja käynnissä oleva sykli on maailmanlaajuinen, ei paikallinen niin kuin ennen.

Romaani maailmanlopusta ja tuhoutumisesta. Siitä, mikä voi tapahtua jo pian.

Laura Gustafssonin Korpisoturi palaa sinne, mistä ihmiskunta on kotoisin, ja suuntaa samanaikaisesti sinne, mihin ihmiskunta on päätyvä. Suomalaiseen sielunmaisemaan sukeltaminen käynnistyy alkuvirkkeistä, joissa tapaillaan kalevalaista mittaa ja suullisen kansankulttuurin perinnettä. 

Korpisoturi uhkaa lukijaansa kaikella sillä, mitä tulevaisuudessa - vaikka jo tänään tai huomenna - voi tapahtua. Kyse on ekoromaanista, jossa muistutetaan lukijaa siitä, ettei pelkkä usko suomalaisen luonnon hyvyyteen ja tärkeyteen riitä; on osattava toimia. Silmäys tulevaisuuden kanssa on synkkä ja paljon puhuva. Ahma valmistautuu uhkiin, joita kukaan ei halua vielä edes ajatella. Hän muuttaa metsään, riisuu elämästään kaiken ylimääräiseen ja valmistautuu pahaan tulevaisuuteen.

Ahmassa on jotakin sellaista, jollaiseksi suomalaisia aina sanotaan. Hän on juro, vähän ahdasmielinen suomalainen mies, joka uskoo perinteeseen. Sosiaalisesti hän ei ole kovin lahjakas, ja ehkä hän juuri siksi on kiehtova henkilöhahmo. Ahma näyttäytyy lukijalle henkilönä, joka tietää tulevasta enemmän kuin muut ja joka kykenee ajattelemaan rationaalisesti. Vaan onko sittenkään niin? 

Samalla, kun Ahma edustaa vanhaa, tietävää ja katoavaa kansaa ja sen perinteitä, hän näyttäytyy lukijalle myös tulevaisuudenkuvana, jota ei itse itsessään tunnista. Ahman eristäytymisessä on jotakin äärimmäisen surullista ja ahdistavaa. Ihmiskontaktit Ahmaa eivät kiinnosta vaan hän näyttää olevan valmis vaikka tappamaan, jos vihollinen yhyttää hänet väärällä hetkellä. Tällaisiksiko muutumme? Viekö luonnon tuhoutuminen meiltä myös juuremme? Hajottaako tulevaisuus laumaeläimet yksilöiksi, jotka pitäytyvät omissa päätöksissään ja oloissaan? Ahma muistuttaa karikatyyria suomalaisesta jurosta, epäsosiaalisesta erakkomiehestä. Hän pyrkii ratkaisemaan ympäristön tuhoutumiseen liittyvät ongelmat ja valmistautumaan tulevaisuuteen, josta muut eivät paljoa välitä. Mutta onko Ahma silti itsekään ihmisyyden ihanne? Nykypäivän suomalaisuuteen syrjäänvetäytyvä jurous ei mielestäni enää sovi. 

Korpisoturi tarjoaa hienon mahdollisuuden miljöön ja aikakauden analyysiin. Gustafsson vyöryttää lukijan päälle runsaasti ajankohtaisia uutisia ja sijoittaa romaaninsa siten tiukasti nykyhetkeen. Mitä vain voi tapahtua milloin vain, Korpisoturi julistaa. Terrorismiuutiset, turvapaikanhakijat ja Venäjän sodat vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan. Siinä missä alussa on vain tuhoutuva ympäristö, on romaanin keskivaiheilla jo paljon muutakin. Vaikka osuvat, ajankohtaiset kriisit tekevät teoksesta uskottavan, minun makuuni Korpisoturi lähtee rönsyilemään liiaksi. Kaikki uhat eivät tunnu sidostuvan toisiinsa, mutta toisaalta, niinhän se on oikeastikin: jos maailmaa katsoo tietystä näkökulmasta, vaarojen ohella juuri mitään muuta ei näykään.

Korpisoturi ravistelee lukijaansa jo alkusivuista lähtien niin, että minäkin kirjoitin osan blogitekstistä ensimmäisten kolmenkymmenen sivun jälkeen. Gustafsson ottaa kantaa, varoittaa, uhkaa ja syyttää. Korpisoturi pakottaa kurkistamaan ihmisyyteen ja sen tulevaisuuteen. Millaisia olemme? Millaisiksi tulemme? Ympäristö muuttaa meitä, mutta se muuttaa siksi, että me olemme ensin pyrkineet muuttamaan luontoa. 

Toisaalla: Annelin kirjoissa, Lukutoukan kulttuuriblogi, Rakkaudesta kirjoihin

2 kommenttia:

  1. Mainio postaus Korpisoturista:) Ahmaanhan ei voinut olla sympatiseeraamatta ja Gustafsson oli mahduttanut teokseen runsaasti elementtejä ja näkökantoja mietittäväksemme. Kuinka käyttäytyvät yksilö ja lauma ja mitä tapahtuu kun elinehdot kiristyvät; kenen etu ajaa ensimmäisenä. Ajankohtaisuudessaan kerrassaan kiintoisa, kysymyksiä herättävä ja huumoripitoinenkin tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, romaani tarjoaa paljon ajatuksia ja tulevaisuudenkuvia. Väkisinkin pistää miettimään, mitä tälle pallolle tulee tapahtumaan.

      Poista