Blogistanian Finlandia, Globalia, Kuopus ja Tieto: omat ehdokkaani

Tässä tulevat minun Blogistanian Finlandia-ehdokkaani. Viime vuonna en osallinut, nyt siis messissä ensimmäistä kertaa. Nämä olivat parhaat lukukokemukseni: 

Blogistanian Finlandia 2016

3 pistettä:  Riitta Jalonen: Kirkkaus

Kirkkaus on tämän vuoden upein lukukokemukseni. Siinä yhdistyvät hyvä tarina, syvä, mietteliäs päähenkilö ja kauniiden sanojen voima. Kannen graafisuus miellyttää minua, kaikki se kontrasti tummanharmaan aallokon ja kirjoittamisen voiman välillä. Kertaakaan lukemisen aikana en ajatellut, että tämä on kirja kirjailijasta. Minulle olivat olemassa vain sanat ja se, miten ne voivat pelastaa. Upeaa.

2 pistettä: Minna Rytisalo: Lempi

Lempi, Lempi, Lempi! Tuo salaperäinen hahmo, jota kukin kertojista kuvaa omalla tavallaan. Miten oivalliselta tuntuukaan, ettei Lempi saa tässä tarinassa ääntä vaan häntä kuvataan: niinhän me toiset näemme, vain omasta näkökulmastamme, täysin toista ymmärtämättä. Onko Lempi se ihana rakastava tyttö, josta Viljami haaveilee, vai kaipaako hän toistuvasti kaupunkiin, kokeeko joutuneensa väärään paikkaan? Onko hän koskaan rakastanut Viljamia? Entä millainen äiti hän on? Elli ja Sisko kertovat ristiin. Rytisalolla on painavaa sanottavaa siitä, miten kukin katsoo tilannetta omasta kannastaan eikä mitenkään hahmota koko totuutta. Toista on vaikea tuntea omilta tunteiltaan täysin.

1 piste: Laura Gustafsson: Korpisoturi

Korpisoturi ravistelee lukijaansa jo alkusivuista lähtien niin, että minäkin kirjoitin osan blogitekstistä ensimmäisten kolmenkymmenen sivun jälkeen. Gustafsson ottaa kantaa, varoittaa, uhkaa ja syyttää. Korpisoturi pakottaa kurkistamaan ihmisyyteen ja sen tulevaisuuteen. Millaisia olemme? Millaisiksi tulemme? Ympäristö muuttaa meitä, mutta se muuttaa siksi, että me olemme ensin pyrkineet muuttamaan luontoa.

Blogistanian Globalia 2016

3 pistettä: Sadie Jones: Kotiinpaluu

2 pistettä: Fauzzo Brizzi: 100 onnen päivää

Luin viime vuonna kammottavan vähän ulkomaista kirjallisuutta. Sadie Jones oli helppo rankata ykköseksi, mutta Brizzi saa äänensä lähinnä siksi, että en juuri muuta lukenut.

Blogistanian Kuopus 2016

3 pistettä: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

2 pistettä: Zoe Sugg: Girl Online

1 piste: Estelle Maskame: DIMILY

Nuortenkirjoihin olen yrittänyt perehtyä äidinkielen opettajan urani myötä. Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin -romaanista kirjoitin näin: 

Se on toiveikas, lohdullinen ja rakastava kirja. Sukupuoli on ollut niin perustavanlaatuinen käsite, jaottelukeino ja jäsentelytapa, että normeista poikkeaminen vaatii voimia. Vaikka Peetu on keskellä melkoista taistelua, Kolu kuvaa hänen elämänsä varsinkin toiveikkaaksi. On isä, joka tukee Peetua, ohjaa häntä lentämään ja elämään. On Aamu, rakastettu, joka on rinnalla vaikeinakin hetkinä. On olemassa myös veli ja äiti, jotka asettuvat omille paikoilleen hiljaa, asioita vähä kerrallaan hyväksyen. Tukiverkoston tärkeyttä ei voi olla korostamatta liikaa. Maailma, elämä ja lentokoneet kantavat, kun on ihmisiä, jotka auttavat ja rakastavat.

Suggin kirja ilahdutti teiniunelmillaan, ja Maskamesta sain irti kiinnostavia ajatuksia, kun analysoin sen luomaa naiskuvaa. Kaikki ilahduttavat taatusti nuoria lukijoita, ja aikuinen saa teoksista paljon ajateltavaa.

Blogistanian tieto 2016

3 pistettä: Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

2 pistettä: Rosa Meriläinen ja Saara Särmä: Anna mennä! Opas hauskempaan elämään. 

1 piste: Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle

Mielenterveyskirjat kiehtovat aina, Vanhatalo kirjoittaa kiinnostavasti ja koskettavast. Meriläisen ja Särmän kirjan valitsin, koska innostuin feminismistä ja tämä teos viihdytti toden teolla. Honkasalon teos taas tarttuu yksinäisyyteen ja käsittelee siten tärkeää aihetta.