lauantai 14. tammikuuta 2017

Kris Keränen: Ahistunu pupu. Elämältä piilopaikan sain

Kris Keränen: Ahistunu pupu. Elämältä kaiken sain
Arktinen Banaani 2016
64 sivua
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Auts. Tältä se tuntuu.
Ahistunu pupu on loistava! Olen törmännyt tähän sympaattiseen, elämän pieniin ja isoihin katastrofeihin hajoavaan sarjispupuun jo aiemmin netissä. Kun viimein sain kuulla (mitentääolimennymultaohi), että Keränen on koostanut sarjakuvistaan albumin, olin ihan fiiliksissä. Tämä on luettava. 

Viivasin juuri tämän vuoden Helmet-haasteesta yli kohdan 13 (kuten 13. päivänä kuuluu): tämä kirja kertoo minusta. Vaikka Ahistunu pupu onkin ahdistunut enimmäkseen sosiaalisista tilanteista, minä vähän muunlaisista asioista, tunnistin teoksesta varsin hyvin ahdistuksen keskeiset piirteet. Kun ahdistaa, päässä ei pyöri muita ajatuksia kuin ahdistuksen tunne. Aamuisin tekee mieli jäädä vällyjen alle, ettei tarvitse kohdata vaikeita asioita.

Keräsen kolmeruutuiset stripit ovat humoristisia ja oivaltavia: ne kaappavat ahdistuksesta jonkin tietyn piirteen tai hetken ja kuvaavat sitä varsin rehellisesti. Aloitus on puhutteleva: ensimmäinen sarjakuva käsittelee sitä, ovatko ahdistuneet ihmiset tahallaan ahdistuneita. No eivät tietenkään ole, vaikka useinhan sitä kuulee, että on tartuttava itseään niskasta kiinni. 

Ahistunu pupu. Elämältä piilopaikan sain näyttää, mitä seurauksia ahdistuksella voi olla. Puhelut jäävät vastaamatta, ihmissuhteet kärsivät, arkisia asioita, kuten tietyn tavaran ostamista kaupasta, on vaikea saada hoidettua. Jos ahdistus osuu suuriin elämänvaiheisiin - kuten se usein tuntuu osuvan - esimerkiksi yhteishaun tai rahapulan keskelle, olo pahenee entisestään. 

Keräsen piirrosjälki on yksinkertaista, mustavalkoista ja minimalistista. Se sopii teokseen hyvin ja tukee strippien humoristista (joskin syvällistä) vaikutelmaa. Pupun kasvoilta on helppo lukea, miltä pupusta tuntuu. 

Hellyttävintä Ahistuneessa pupussa ja sen seikkailuissa on, että ahdistuneen ja pelokkaan eläimen takana on varsin rakkaudenkipeä pupu. Joissakin stripeissä, joissa pupulle tarjotaan apua, tavataan ensin vastentahtoinen pupu, joka kuitenkin lopulta myöntää tarvitsevansa joko suklaata tai jäätelöä - ja ehkä mahdollisesti kuitenkin halin. Tunnistin itseni erityisen hyvin siitä sarjakuvasta, jossa pupu kieltää toista tulemasta lähemmäs, "mee pois", mutta kutsuu toisen sittenkin takaisin, koska tarvitsee huomiota. Pelkojen keskellä parasta, mitä on olemassa, on rakkaan, läheisen ihmisen seura. Rauhoittelu ja turvallisuuden tunteen luominen tekevät hyvää. Vaikka ahdistunut ihminen saattaa vaikuttaa vaikeasti lähestyvältä, näyttää Keränen Ahistunu pupu -albumissaan, että jokaisen ahdistuneen ihmisen taustalla on halinkipeä tyyppi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti